maanantai 30. joulukuuta 2013

En ymmärrä!

Hahaa te typerät ihmiset ja turhamaisuuden ruumiillistumat! Menitte lankaan! Minä onnistuin, te ette, hahhah haa! Idiootit! Hölmöt! Tollot!

No ei vaineksaan, mutta lankaan menitte. Taannoinen postaukseni täydellisistä hiuksista oli nimittäin suurimmilta osin kokeilumielessä tehty. Kyllä, keinoni niiden kasvattamiseksi ja kunnossapitämiseksi ovat juurikin sellaiset kun postauksessa mainitsin mutta nehän olivat aika itsestäänselvyyksiä, eikö? Kokeiluni kuitenkin onnistui, sain nopeasti useita kävijöitä blogilistan kautta kun otsikon ja muutaman alkurivin perusteella kiinnostuneet ihmiset ryntäsivät katsomaan miten saada "täydelliset" hiukset.

Se pistikin miettimään tarkemmin pointtia kokeilun takana. Eli miksi niin monet naiset ja tytöt, nykyisin myös miehet ja pojat ovat niin hemmetin tarkkoja ulkonäöstään? Ei voi lähteä edes maitoa kaupasta hakemaan ellei naamassa ole kahden sentin kerros sotamaalia ja jalassa kuuminta muotia olevat farkut. Mikä siinä on se juttu, kun minä en ymmärrä! Voisiko joku olla ystävällinen ja kertoa? Minähän en itse käytä meikkiä ollenkaan, tämä luultavasti johtuu osiltaan ainakin siitä että äitini ei myöskään meikkaa. Minusta siinä ei kylläkään ole mitään pahaa jos sen tekee hillitysti ja käsittää myös sen että ihminen ilman meikkiä voi olla ihan yhtä kaunis. Olenhan minä nähnyt niitä kuvia siitä mitä ihmeitä taitavat meikkitaiteilijat saavat aikaan ja onhan minun myönnettävä että jo luonnostaan melko pitkät ja ainakin tummat ripseni näyttävät mahtavilta kun joku joskus sipaisee niihin ripsiväriä.



Mutta onko se nykyään joku mittari, että sinut siis arvioidaan sen mukaan mitä sinulla on päällä ja onko tukka kuosissa? Tiedän kyllä että ulkonäkö merkkaa paljon ja likaisissa verkkareissa, tukka takussa oleva ihminen ei luultavasti herätä niin lämpimiä ajatuksia kuin siisti ja tyylikäs henkilö. Ja ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Mitä ajatuksia minä, maastohousuinen hupparityttö mahdan ihmisissä herättää? Hiukset on usein löyhästi kiinni takaraivolla, kulmalävistys töröttää naamassa ja smiley roikkuu suussa. Jotkut sanoo että olen pelottava, harva että kaunis.

En väitä ettenkö välittäisi siitä miltä näytän, totta kai välitän,kaikki välittävät. Minun kriteerini vain ovat hieman erilaiset kuin useimmilla. En esimerkiksi ikinä milloinkaan laittaisi päälleni mitään vaaleanpunaista. Tai jump suittia.. Tai stringejä! Eli on minullakin tyyli ja mieltymykset. Olen myös ihan älyttömän poikamainen,liiankin..
Joskus haluan laittaa päälleni "tyttöjen vaatteet", yleensä silloin kun lähden ulos juhlimaan, kuten nyt uutena vuotena. Mulla on kaksi, tai oikeastaan kolme mekkoa. Yksi niistä on rippimekkoni ja sitä ei kyllä mihinkään baariin laiteta. Ja jos en ole mekkotuulella niin haen äidiltä vaatteita lainaan. Eli jotkut farkut ja jonkun paidan, äiti yleensä laittaa pari vaihtoehtoa esille ja minä päätän mieleiset. Ja sitten paistattelen illan ihmisten hämmästelyn kohteena kun kaikki taivastelee miten eri näköinen olen.

Mutta esimerkiksi useita ystäviäni aika ajoin vaivaavia vaatekriisejä en oikeasti tajua! Siis mikä siinä on että pitää sovittaa useita eri housuja, paitoja, laukkuja, koruja, kampauksia ja vaikka mitä! Minusta ne on kaikki aina yhtä hyviä ja tyylikkäitä vaihtoehtoja. Tosin minulla ei ole minkäänlaista silmää, sen tiedän aivan varmasti. Mutta miksei vaan voi laittaa niitä ekoja housuja, tai edes niitä kolmansia? Ei kukaan siellä ulkona kuitenkaan tiedä minkä vaivan olet nähnyt asusi eteen ellet eritoten kerro asiasta. Ja en usko että kovinkaan moni ajattelee että "Onpas tolla kamalat housut" ja vaikka ajattelisikin niin mitä sitten?



Iskä aina sanoo että naiset laittautuvat enemmänkin toisia naisia kuin miehiä varten. Onko näin? Voiko joku joka tykkää pukeutua ja laittautua viimeisen päälle, miettiä hetken ja kertoa että miksi juuri sinä haluat näyttää hyvältä?

Ja tähän lopuksi vielä kerrottakoon että vaikka en meikkaa, en laita hiuksia ja päälle päätyy ne vaatteet jotka ensimmäisenä tulee vastaan, minulla on silti oikein hyvä ja mukava elämä. Poikaystävä on katsellut tätä meikitöntä naamaa jo kohta viisi vuotta, ystävistä puhumattakaan.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Miten saada täydelliset hiukset?

Unelmoitko pitkistä, paksuista ja kiiltävistä hiuksista? Minulla on pari vinkkiä aiheen tiimoilta!




No, en nyt sanoisi että tässä on kyseessä juuri ne täydelliset hiukset mutta on nuo kehuja saaneet. Kyseessä siis minun 70 senttiä pitkä reuhkani, ja kyllä, olen mitannut. Viimeksi kesällä. Mutta niin joo, miten ne sitten on noin hyvässä kunnossa?

1. Älä värjää

Olen viimeksi värjännyt hiukset joskus 9. luokalla, elikkä noin neljä vuotta sitten. Kuulemma se rasittaa hiuksia ja mikäpä ihme tuo on, eipä kukaan kemikaaleista tykkää. Paitsi nistit.

2. Älä käytä härveleitä

Niin, en siis suorista, kuivaa tai käherrä tukkaani millään härvelillä. Mitä nyt joskus joku haluaa kihartaa mutta tämä on aika harvinaista toimintaa. Kuivaaminenkin tapahtuu ihan simppelisti pyyhkeellä ja harjaamisella. Suoristaminen on ilmeisesti aika karua hommaa hiuksille noin kun sitä päivittäin tekee. Näitäpä ei tarvi paljon suoristella.

3. Ole kärsivällinen

Niin, eihän tälläisen lihuletin kasvattaminen ihan hujauksessa onnistu. Joskus 7-8 luokalla aloin sietämään hiuksiani hieman pidempinä kun ennen leikkautin ne aina kun ne olivat yli olkapäiden. Siinä ne sitten ovat saaneet rauhassa kasvaa ja venyä nykyiseen mittaansa. Ja näiden kanssa on oltava muutenkin kärsivällinen. Ensinnäkin niitä on pidettävä kiinni melkein jatkuvasti, muuten ne liehuu edessä koko ajan. Ui sapuskoissa, syttyy palamaan tupakkaa sytyttäessä ja tunkee suuhun, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kesäisin nämä on tuskastuttavan kuumat ja talvella sähköiset.

Nykyään oikeastaan kaikki värjää, suoristaa, kihartaa ja käkertää tukkaansa ja leikkauttaa ne lyhyiksi ottaakseen vaan pidennykset muusta hölmöstä puhumattakaan, niin minä olen oikeasti aika ilonen min pitkästä tukasta. Sen lisäksi että se on pitkä, se on tosiaan tuskastuttavan paksu ja niin hyvässä kunnossa että sitä ei saanut ylppärikampauksen koevedosta tehdessä edes tupeerattua kunnolla.
Pienenä toiveena mulla ois kasvattaa tämä metrin pituiseksi, mutta ei tämä tästä taida enää kasvaa.

No, näiden ansiosta minua ei kuitenkaan ihan niin usein sanota pojaksi, niin kuin silloin kun hiukset oli vähän lyhyemmät.

Eroon rihmalevästä

Ikuisuusprojekti tämäkin juttu. Nyt eilen siis siivosin akvaarion taas ihan perusteellisesti, pesin suodattimet, lämmittimen ja jopa lämpömittarin. Raappasin seinät ja nyrhin kasvit, ikävästi levättynyttä sammalta lukuunottamatta. Ja lisäsin tietty Algexitin. Mielessä on jo käväissyt että hommaisi ihan kokonaan uuden akvaarion ja sinne uudet kasvit ja hiekat ja kaikki, sen verran sitkeässä tuo rihmälevä on ollut. Jos neljän viikon Algexit kuurilla ei ole vaikutusta, koitan ensin että mitä vaikutusta oisi kahdesti viikossa tapahtuvalla vedenvaihdolla, ja jos se ei osoita minkään muutoksen merkkejä, niin sitten on vuorossa täyspimennys. Jos sekään ei auta, niin ei ole muuta mahdollisuutta kun repiä jostain rahat uuteen akvaarioon.

Alkaa olla todella turhauttavaa tämä touhu. Reilusti meni taas kasvinosia roskikseen, kasvaahan ne kyllä mutta ei sitä rahanarvosta tavaraa mielellään roskiin lappaa.

Ylempi kuva on ennen akvaarion siivousta, tai siis ehdin jo aloittaa kasvien raakkaamisen ennen kuin muistin että kuvahan siitä piti ottaa. Alempi kuva on sitten siivouksen jälkeen.


Liuskavesitähdikki harventui rankalla kädellä, rihma oli oikein pesiytynyt sinne. Tosta vedensuosikista olen niin iloinen, se vaan kasvaa ja kukoistaa vaikka mikä olisi.

Siivouksen myötä kilju lähti jotenkin paremmin menemään tuonne veteen, tai siis suodatin puhaltaa pientä kuplaa melkein koko ajan. Se on kivan näköistä, ja toivon mukaan myös hyödyllistä. Minun valotehoilla hiilidioksidia saa nimittäin mennäkin ihan rutkasti. Ai niin, nythän muistin ettei tämän päivän lannoiteannosta ole vielä lisätty, täytyypi mennä laittamaan!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Amigurumit

Oletko törmännyt hellyyttäviin nappisilmäisiin käsityö otuksiin, siis amigurumeihin? Jos et niin suosittelen tutustumaan! Amigurumit ovat siis neulottuja tai virkattuja pieniä pehmoeläimiä joita löytyy kaikenlaisia maan ja taivaan väliltä. Niitä on todella helppo tehdä, ja internet on pullollaan (usein englanninkielisiä) ohjeita omien pikku örkkien luomiseksi.

Minun innostukseni lähti kun käsiini eksyi amigurumi kirja, nimittäin tämä!


Tämä on täynnä kaikkia ihania ja helppoja ohjeita joilla jyvälle pääsee tosi nopeasti. Ja koska innostukseni otti tulta alleen, aloin etsiä netistä ohjeita ja pian olinkin jo siinä vaiheessa että näitä pystyi vääntämään ilman ohjeitakin.

Kuva amigurumi armeijastani onkin jo tuolla käsityöt postauksen puolella mutta ajattelin ottaa muutaman ihan tarkastelun alle.


Tämä on siis lohikäärme. Tämän ohjeen bongasin jostakin päin nettiä, en tietenkään muista mistä, on tämän vääntämisestä sen verran aikaa. Sen kylläkin muistan että tätä oli tosi ärsyttävää tehdä, hirveästi osia mitä piti kiinnittää jne, mutta kyllä siitä ihan söpö tuli!


Mustekala! Eikö olekkin ihan hirvittävän söpö? Tämä on yksi siisteimpiä amigurumejani ikinä, mulla jää jotenkin kaikki kavennukset ja levennykset hirveän rumasti näkyviin. Tässä ne ei erotu. Tämänkin ohje on jostain netistä.


Totoro!! Tälläinen pitäisi tehdä uusi nyt kun taidot on (ehkä?) vähän kehittyneet. On tämä silti aika ihana, minun oma Totoro <3 Ohje netistä, kuka yllättyi?


Ja tämä on sitten omasta päästä rykästy Jigglypuff, aika karmean näkönen jos minulta kysytään mutta ainakin se on ihan itse ja omasta päästä tehty!

Amigurumit on oikeasti tosi helppoja tehdä jos vaan koukku pysyy kädessä ja intoa riittää. Nämä sopii sellaisillekin jotka ei muuten käsitöistä niin välitä. Ja ei muuta kuin yrittämään!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Studio Ghibli

Minä en niinkään välitä sellaisista elokuvista joista "normaalit" ihmiset pitävät, minun juttuni ovat Studio Ghiblin elokuvat, ja Hayao Miyazaki on suuri idolini. Perinteiset lasten elokuvat kalpenevat näiden rinnalla, vaikka suurin osa näistä elokuvista ei varmaan perheen pienimmille aukea.

Minulla on tähän mennessä tälläinen kokoelma! (Tuo kamala valkoinen ruutu kuvastakoon kokoelmasta puuttuvia elokuvia..)


Koossa on siis järjestyksessä Laputa -linna taivaalla, Maameren tarinat, Kätkijät, Kikin lähettipalvelu, Naapurini Totoro, Ponyo rantakalliolla, Pom Poko, Kissojen valtakunta, Porco rosso, Sydämen kuiskaus, Henkien kätkemä, Liikkuva linna, Tuulenlaakson Nausicaä sekä Aaltojen kuohu. Viimeistä en ole itseasiassa edes katsonut itse!
Kokoelmasta puuttuu upea Prinsessa Mononoke, koskettava Tulikärpästen hauta sekä Kukkulan tyttö, sataman poika. Sitä en ole nähnyt.

Tämän postauksen tarkoitus oli siis vaan olla ikään kuin avauksena, meinaan nimittäin syventyä jokaiseen elokuvaan omassa postauksessaan kunhan aikaa järjestyy.

torstai 26. joulukuuta 2013

Käsityöt

Niin, tykkään siis tehdä käsitöitä aina aika ajoin. Enkä oikeastaan muuten kuin virkaten. Oon yrittäny neulomistakin taas opetella mut ei se jotenkin iske. Toi koukun kanssa heiluminen on jotenkin vaan se minun juttu.

Muistan kun opin eskarissa virkkaamaan, tai siis tekemään ketjusilmukoita. Niitä matoja sitten tehtiinkin varmaan kilometrikaupalla. Mummo opetti minut virkkaamaan kiinteitä silmukoita ja siitähän vasta innostuin. Ikävuosia kun tuli lisää niin virkkaus jotenkin jäi, kunnes pari vuotta sitten löysin jonkin amigurumi kirjan! Ja ai että ne oli söpöjä, pitihän se virkkaustaito taas päähän palautella ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Siinä on min örkkikokoelmaa. Toi Angry bird ei oo minun tekemä, näkeehän sen jo kaukaa. Mutta se on aivan ihana, olihan se pakko ostaa kun on tutun käsin tekemä!

Siinä jotain kämmekkäitä jotka oon väkertäny jämälangoista. Noi värikkäät on oikeesti ihan kivat ja niitä käytän jopa välillä.

Minun ihana lärvi. Ja lörsäpipo! Tein ton joskus muutamassa tunnissa kun äitillä iltaa vietin. Se on ihan hauska ja hiusmöhkyrä mahtuu mukavasti tonne sisään. Uus pipo pitäis tehdä kun vaan sais aikaseksi.

Ja tässä min ihana piiiiitkä ja leveä kaulahuivi joka on ollut jokapäiväisessä käytössä sen valmistumispäivästä lähtien. Tähän olen itse tosi tyytyväinen.

Tälläsiä tekeleitä nyt tällä kertaa. Lisää tulee aina sitä mukaa kun saan jotain valmiiksi.

Joulun saldoa

Joo, nyt on vähän  rauhoituttu ton edellisen postauksen tiimoilta ja ajattelin nyt kertoa vähän tässä joulun meiningeistä kun huomennahan koittaa taas töihin astuminen.

Meillähän joulu on siis perhejuhla, kuten se nyt on varmaan monilla muillakin. Mulla on isohko perhe, meitä on kuusi, tietysti isi ja äiti, sitten minä ja minun kolme veljeä. Veljet on jonkusen verran vanhempia, toinen 30 ja toinen kohta jo 34, joten niillähän on omat kodit ja perheet yms. Harvoin siis eksytään samaan porukkaan koko konkkaronkka, mutta jouluna niin kuitenkin tapahtuu. Vanhempi isoveikka tulee ja keittää puuron, sit syödään puuroa, joka on muuten ainut jouluruoka jota syön, ja sitten nää muut ahtaa napaansa niitä laatikoita ja kinkkua ja mitä niitä nyt on. Sitä ennen on joulusauna jossa tänä vuonna käväisi isä, pikkuveli, poikaystävä ja nuorempi isoveikka. Sitten kun äiti heräsi yövuoron jäljiltä niin vuorossa oli lahjojen jako. Koska ollaan jo niin isoja niin eipä niitä lahjoja niin valtavasti ole, koska nuorempi isoveli on ainoa joka niitä meille edes enää ostaa. Vanhempi isoveljeni kiteytti asian hyvin "Miä keitän puuron ja siä tuot lahjat, niinku joka vuosi!" Ja näinhän se menee.

Pukinkonttiin oli eksynyt vaikka mitä


Tykkään ihan kamalasti koruista ja sainkin kokoelmaani tälläset ihanat pöllökorvikset! Nämä tulee heilumaan korvissa uutena vuotena!


Ja tämä söpöläinen tässä on Diego!


Ja sit sain kaverilta tälläsiä hillittömän kokosia muffinsivuokia! Nää onkin mulle just sopivia koska teen sitä taikinaa aina niin paljon että ne muffinsit ei millään mahtuis sille pellille jos en tunkis niitä pikkuvuokia ihan täyteen, ja näin ollen tuloksena on ylipursunneita muffinseja. Hyviähän ne usein on, mutta ei mikään ilo silmälle :D

Muista lahjoista en jaksanut ottaa kuvaa mutta onhan mulla tässä vielä muutama kuva muista joulujutuista.


Siinä tämän vuoden joulukuusi, joka on muuten aivan totaalisen karmea! Mutta se on meidän ihana oikea aito joulukuusi jonka haemme yhdessä joka vuosi.


Ja Riki ottaa tirsaa isoveikan kainalossa <3

Tämä nyt oli taas vaan tälläinen liibalaaba päivitys. Toivottavasti kaikilla oli kiva joulu! :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua ja hermo menee!!!

Joo niin hyvät joulut vaan kaikille. On ollu kiva päivä mutta hermo menee kohta ihan totaalisesti yon akvaarion ja sen rihmalevän kanssa. Ja äsken bongasin yhden kuolleen rapuparan, jos se nyt tosta algexitistä johtui niin voi jumankeuta.. Sitä kun nyt on menny vasta toi yks annos ja kolme ois vielä laitettava.







Menee oikeesti hermo kun tota ällöä paskaa on ihan joka paikassa eikä siitä vissiin pääse yhtään millään eroon. Ens lauantaina, kun on taas siivouspäivä, niin nypin noista kaikista kasveista taas noi leväset kohdat vittuun, mikä meinaa sitä että ne kasvit on aivan järkyttävän näkösiä ennen kun ne kasvaa, jos edes kasvaa. Ainut mikä tuolla tällä hetkellä näyttää viihtyvän, on toi vedensuosikki(ko?), mutta siinäkin on sitä saatanan levää. Eli ens lauantaina luvassa kuvaa hemmetin surkean näkösestä akvaariosta josta on kasvit nyrhitty ja varmaan ravut kuollu. Hienoa joulua kaikille

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Blogiin lukijoita

Mulla on tosiaan ollut hyvin monta blogia tässä vuosien saatossa, eka tais olla jo joskus 12-vuotiaana ja siitä sitten teini-ikäsenä ja niin edelleen. Suosituin min blogeista tais olla se mikä pyöri pystyssä monta vuotta. Sinne kirjottelin kaikkea mikä silloin kiinnosti, teiniängstejä ja sen semmoista. Mulla oli omat uskolliset lukijani joiden blogeja minä vastaavasti lueskelin. Tää blogihan on ollu pystyssä nyt vasta tosi vähän aikaa enkä miä odota tän saavan satoja tai edes kymmeniä lukijoita (vaikka kivaahan se olisi :D) Sitä tässä siis mietin, että mikä hinku ihmisillä on saada blogeistaan just niitä supersuosittuja?

Mulla puskee ne kamalat (ja juuri ne suosituimmat) muotiblogit oikeesti korvista ulos. Tämä johtuu vaan siitä että ne ei oo asioita jotka minua kiinnostaa, ei nimittäin kiinnosta tippaakaan! Miä en meikkaa enkä oikeestaan kiinnitä mitään huomiota omaan ulkonäköön. Lähinnä pidän huolta että päällä on ehjät ja puhtaat vaatteet eikä hiukset ole takussa. Vaatteetkin on aina samaa kaavaa eli jonkun väriset maastokuvioiset reisitaskuhousut, joku t-paita ja sen päällä huppari, thäts it. Eli on mulla tyylikin, mut se on ihan jotain muuta mitä yleensä pidetään tyylikkäänä. Joskus kun lähden viihteelle tai on jotkut juhlat, heittäydyn hurjaksi ja laitan "tyttöjen vaatteet" kuten itse sanon. Eli mekon tai farkut. Ja sit joku kaveri laittaa min hiukset ja ehkä vähän meikkiä. Mut eihän tässä nyt taas tästä ollu kyse!

Minusta, tai siis ainakin minulla syy siihen miksi haluan blogiini lukijoita, on yksinkertaisesti se, että haluan olla yhteydessä ihmisiin joita kiinnostaa samat asiat kun minua! Haluan tietää jos jollain on joku vinkki miten saan rihmalevän helvettiin min akvaariosta, tai jos joku haluaa ehdottaa jotain animesarjaa joka juuri minun pitäisi katsoa! Ja tietysti se motivoi aina enemmän kirjoittamaan, jos tietää ettei nyt tarvi ihan itsekseen höpötellä. Vaikka kyllä sekin minulta sujuu, asiaa on nimittäin aina enemmän kun kuuntelijoita olisi. Ja tietysti tuo edellä mainittu on myös yksi syy koko blogin pitämiseen, se saman henkisten ihmisten tavoittaminen siis. Ja minulla tietysti se että kirjoittaminen on yksinkertaisesti niin kivaa!

Mutta mitenkäs niitä lukijoita sitten saa? Oon lueskellu noita kaikenmaailman vinkkejä ympäri internetin ihmeellistä viidakkoa, ja loppujen lopuksi kaikkialla on vaan ne samat, ja ilmeisesti toimivat jutut. Mutta mulle esimerkiksi se, että ilmottaisin tästä blogista facebookissa, on jotenkin tosi absurdi ajatus. En vielä jotenkin käsitä koko ajatusta siitä että ylipäätään pidän tätä blogia ihan omalla nimellä, en nimimerkin suojista niinku aikasemmin. Niin, ja oonhan miä tätä blogia tuolla suomi24 tänään linkkaillu ja lisänny tämän tietysti blogilistalle ja sen semmoista mut sekin on jotenkin, en tiedä, noloa, kai. No, ehkä tässä jotain joskus tapahtuu, ja onhan mulla sentään yksi lukijakin jo! Kiitosta vaan pikku-Sami!

No, tämä nyt vaan on tämmönen päänsärkyhoureissa kirjoitettu tajunnanvirtapostaus, ei mitään sen suurempaa. Huomenna vielä töihin ja sitten ois kolmen päivän vapaat. Ai niin ja joulukin tietty. Pihallahan on kerrassaan ihanan jouluinen keli!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Elämäni anime

Johan on taas ollu päivä. Hyvä että pääsin edes ylös kun jo piti lähteä jouluostoksille Veturiin jossa oli niin paljon ihmisiä että järki menee. Sit siitä ABClle syömään, söin vielä fiksuna niin paljon että meinas mahakin räjähtää. Sit siivousurakkaa kotona ja vielä lopuksi akvaarion siivous. No, katotaan tekeekö toi Algexit tehtävänsä.

Mut niin, eihän minun päivän kulusta pitäny kertoilla vaan taas yhdestä ihanasta asiasta min elämässä, nimittäin animesta! Muistan jo joskus pienenä katelleeni Sailor Moonia kita auki ja hämmästelleeni miten kivasti se olikaan piirretty. Ja niin, tietysti Pokémon mikä on ihan rakkaus vielä nykyäänkin! Hopeanuolta unohtamatta. Se Sailor Moon ei oo ihan niin iskeny enää, mut Hopeanuolen katon aina tasaisin väliajoin uudestaan ja Pokémonia oon jaksanu katella kolmisen tuotantokautta. Se on se rakkaus sitten enemmän tuolla pelipuolella. Mut jos nyt listailisin ja kertoisin vähän noista sarjoista jotka on kolahtanu ja syvälle.
Ja jutut saattaa sisältää juonipaljastuksia joten lukeminen omalla vastuulla!!

Eli ensimmäisenä tietysti

Hopeanuoli
Hopeanuolta katsoin tosiaan ensimmäisen kerran joskus tosi pienenä min serkun kanssa ja muistan vielä kuinka sitä pelotti Akakabuto (serkku on vielä poika, kjehkjeh) ja miä olin vaan ihan totaalisen haltioissani. Ja siitä se sitten tais lähteä, rakkaus animeen nimittäin. Ei min koiran nimi suotta ole Riki, keltäs muultakaan minä sen nimen oisin keksiny kun Hopeanuolen urhealta isältä! Tässä vaan jotenkin kaikki kolahtaa, Vaari on rankka ja Sniper ärsyttävä. Rikin kuolema alussa surettaa, musiikki riipii. Akatoran ja Benizakuran kuolema itkettää, Rikin vielä enemmän. Benin jalous koskettaa, karhut on hurjia ja koirat rohkeita. Tämä on jotenkin vaan niin upea sarja että kyllä minä tän yleensä aina parin vuoden välein uudestaan katon. Ja musiikit on mitä parhaimmat! Ja Rikin ääni <3 (japanin kielisessä versiossa) Ja se ulvonta tietty nostattaa kyyneleet ja kylmät väreet joka ikinen kerta!

Fruits Basket

Tämä tais olla yks ekoja sarjoja minkä katoin monta monta vuotta Hopeanuolen jälkeen. En edes muista miten päädyin tän pariin mutta kyllä iski! Iski kun salama kirkkaalta taivaalta! Tohru on jotenkin niin ärsyttävän sympaattinen ja kiltti että eihän siinä voi kun söpistellä kun se pyörii kaikenmaailman komeiden ja ihanien animemiehien ympäröimänä. Kyo on raivostuttavuudessaan niin ihana että minun ois ainakin pakko halia sitä koko ajan vaikka se muuttuukin kissaksi. Yuki on niin nätti poika etten ihmettele sen pimahtaneen fanuklubin olemassaoloa. Tohrun kaverit on jotain käsittämättömän omituista ja viihdyttävää Shiguresta nyt puhumattakaan. Hatsuharu on jotenkin totaalisen kuuma, Momiji ja Kisa niin söpöjä että sydän pakahtuu. Jotenkin odotin koko ajan ihan intopinkeänä että millainen Sohman perheenjäsen seuraavassa jaksossa paljastuu ja aina se oli yhtä hauskaa. Tohrun vilpitön kiltteys ja rakkaus ystäviään kohtaan on käsinkosketeltavaa. Lopussa tapahtuva Kyon muuttuminen on hyvin yllättävä ha dramaattinen käänne joka toi tosi paljon lisäpotkua sarjaan. Myös Kyon ja Yukin jonkinasteinen ihastuminen Tohruun on mielenkiintoista, se ei vaan animelle omaisesti tule mitenkään valtavasti esille. Tämä on ja pysyy minun suosikkianimeissani aina!

Hellsing
Tämä taisi itseasiassa olla se ensimmäinen sarja jonka avustuksella imeydyin takaisin animen ihmeelliseen maailmaan sitten lapsuuden Hopeanuoli vuosien. Minähän en oikeastaan ole toiminnalisten animesarjojen ystävä mutta Hellsingissä vain on jotain mikä ei jätä ketään kylmäksi! Alucard on totaalisen hurmaava ja karmiva "kesy" vampyyri joka huitoo hienolla pyssyllään milloin mihinkin. Serasin tissit pomppivat silmille aika ajoin ja Integra on kummallinen miesnainen, eli värikkäitä henkilöhahmoja on tässäkin sarjassa. Jotenkin tuntuu että tavallisiin sarjoihin joissa siis on ihmisnäyttelijät, ei saada ollenkaan niin mielenkiintoisia hahmoja kun animesarjoihin! Walter on kerrassaan miellyttävä hovimestari ja itkin vuolaasti kun hän kuoli. (Itken tosi paljon animea katsoessani..) Valentinen veljeksistäYan raivostuttava että tekisi mieli repiä hiukset päästään ja Alexander Anderson on kerrassaan hämmentävä ja mielenkiintoinen hahmo. Jos et ole tätä nähnyt niin sinun on pakko katsoa, vaikka et edes tykkäisi animesta!

Chobits
 Niin, siitä romanttisesta animesta kun oli puhetta... Mutta joo, tää oli siis jotain kerrassaan kaunista. Tässä kaikki naispuoliset hahmot on niin häikäisevän kauniita että hyvä kun katsoa pystyi. Chiin pitkät hiukset on jotain uskomatonta mekoista ja muista röyhelöistä puhumattakaan. Hideki on aivan ihana hahmo nenäverenvuotoineen ja pervoiluineen. Sumomo on hellyyttävä mutta ärsyttävä pikkuotus jonka toilailut toivat hauskaa lisämaustetta. Eihän tämä nyt mikään häikäisevä mestariteos ole, mutta kuten sanoin, uskomattoman kaunis ja loppu oli tosi jännittävä. Rakkaus on ihanaa <3

Kimi ni todoke
No mutta täähän oli ihana! Sawako on niin suloinen pienien ongelmiensa ja luulemansa riittämättömyyden kanssa. Ayane ja Chizuru on ihan mahtavia ja tietysti Ruy, ja ah, niin ihana Kazehaya! Tässä on min mielestä sitä jotain mitä ei näissä amerikkalaisissa massasarjoissa ole. Sitä sellasta herkkyttä kun toisen hiuskiehkura ponnauttaa ajatukset pilviin. Ja se Sawakoa inhoava koira on ihan loistava pikku otus! Tässä oli min mielestä paljon jotain koskettavaa ja sellasia suhdekoukeroita mistä minä tykkään. Liikunnanopettaja sekopää Pin oli kerrassaan loistava huumoripommi ja sen ylitsepursuava itsevarmuus jotain mahtavaa. Yltiösievä Kurumi on kaikessa raivostuttavuudessaan tosi mielenkiintoinen ja hyvä lisä hahmojen joukkoon, tarviihan meistä jokainen sen oman vihamiehen tai -naisen. Minusta tämä on ihana sarja!

Clannad
Tässä se on! Ehdottomasti paras katsomani sarja ikinä, tästä ei voi keksiä mitään negatiivista, ei niin mitään! Tätä katsoessa saa nauraa kuset housussa ja itkeä silmät päästään. Ärsyyntyä, yllättyä, järkyttyä, tämä on kun palanen oikeaa elämää. Enkä ole ikinä nähnyt mitään animesarjaa joka seuraa hahmojen vaiheita näin pitkälle, aina kouluajoista perheen perustamiseen. Nagisa on hellyyttävän kömpelö hahmo ja hahmojahan ei tästä sarjasta puutu. Kaikki tuovat jotain lisää sarjaan. Sunohara on ehkä koomisin hahmo ikinä ja yksi lempihahmoistani tietysti Akiota unohtamatta. Fuko on suloinen tähtiaddiktionsa kanssa ja kokkaustaidoton Sanae ihana. Fukon katoaminen ja Nagisan kuolema itkettivät minun lisäkseni myös poikaystävääni jonka pakotan välillä katsomaan animesarjoja minun kanssa. Nyt se tappaa minut jos joku tuttu lukee tän xD Mutta joo, tässä sarjassa on sitä jotain mitä ei ole tullut vastaan missään muualla, tämä on niin huippu että kylmätväreet tulee tässä tätä juttua kirjoittaessa!

Muita sarjoja jotka olen kattonu, joita en jaksa nyt sen syvemmin esitellä niin on muunmuassa Vampire knight, Full moon wo sagashite, Usagi drop, Elfens lied ja Aishiteruze baby. Niistä saatan joskus jotain kirjoittaa tai tietysti pyydettäessä :) Ja lisää animesta tulee aina kun katson jonkun uuden sarjan. Tämäkin on mulla (ylläripylläri) sellanen juttu mikä menee kausittain!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Palanen vedenalaista maailmaa

Ajattelin nyt esitellä tässä akvaariomme. Eli olen aina ollut kiinnostunut kaikista mahdollisista lemmikeistä mitä vain voi olla, onneksi ei ole varaa eikä resursseja hankkia kaikkia mitä mieleen tulee. Pienenä minulla oli (järkyttävä) akvaario jossa oli miljoonakaloja ja jokin nuoliainen, en edes muista mikä. Tuliliskojakin oli jossain vaiheessa. Vuodet vierivät ja yleensä kaikkien lemmikkien hankkimista vastaan oleva isäni mainitsi epäonnekseen että akvaario voisi olla kiva. Noh, minähän siitä intouduin, kaivoin vanhan noin 60 litraisen akvaarion esiin ja testasin heti sen vedenpitävyyden. No, vesi pysyi sisällä ja joulukin oli tulossa, joten joululahjarahat menivät akvaariotarvikkeisiin. Ikuisuudelta tuntuvan odottelun jälkeen saapui valaisin, suodatin, pohjahiekat, lämmitin, lämpömittari ja kalanruokaa.

Valaisimena toimii Hagen glo t5 2x24w
kuva: google
Ja suodatimmena Eheim Liberty 75
kuva:google

Lämmittimenä toimii myöskin Eheimin Jäger, oiskohan ollu 75w pötkylä.

Ensimmäiseksi akvaarioon saapui tietysti läjä kasveja ja hieman myöhemmin parvi neontetroja, oiskohan ollu 16 kipaletta, ja viisi leopardimonnista.

Tältä pönttö näytti silloin


Leväongelmat kuitenkin hyökkäsivät, ei auttanut Easy Carbo, ei hiilidioksidi enkä viitsinyt jatkuvasti kipata kaikenmaailman myrkkyjä altaaseen. Joten kasvit kuoli ja kalatkin pikkuhiljaa ja allas pyöri tyhjillään muutaman kuukauden.
Sitten kipinä taas iski ja päätin perustaa altaan uudestaan. Eikun vaan kasveja ostamaan ja pian altaassa polski kymmenen neontetraakin.

Aluksi allas näytti tietysti tosi tyhjälle ja ankealle kun kasvejakin oli vielä kovin vähänlaisesti


Sitten seurasi reissu Helsinkiin josta mukaan tarttui lisää kasveja, neontetra parvi suureni 22 yksilöön, sukarapujakin tarttui matkaan 12 kipaletta ja sitten kauppiaan suosittelemana täysin heräteostoksena myös pariskunta keltakääpiöahvenia.


Rihmalevä on taas ilmestynyt riesaksi ja hermo sen kanssa on todella koetuksella. Huomenna alan taas kippaamaan Algexitiä tuonne ja pidän sormet ja varpaat ristissä että min ihanat rapuset kestää myrkyn. Tämä on viimeisin akvaariosta otettu kokonaiskuva, otettu 14. päivä tätä kuuta


Tavoitteena olisi saada levätön akvaario ja villisti kukoistavat kasvit mutta kuten aiemmin jo mainitsin, hemmetin rihmalevä vaan vaivaa. Miten onkin mahdollista että minun akvaarioon tulee jo toistamiseen tuo maailman ärsyttävin ja vaikein levä!? Kilju menee aktiivisesti, mennyt nyt vasta hetken kun kyllästyin siihen että se ei näyttänyt tuolta kaasukellosta (eli tosta rumasta limsapullon pohjasta) päätyvän yhtään mihinkään. Nyt kiljuletku on liitetty vanhaan eheimin sisäsuodattimeen ja se on nyt viime viikonlopusta asti puksuttanut tuolla takanurkassa aina välillä kuplia iloisesti puhallellen. Valotehoahan mulla on ihan hemmetisti tossa pöntössä mutta pyrin päivittäin pitämään muutaman tunnin valaistustauon ja ajastimen virkaa on nyt hoitanut poikaystävä joka pääsee aikasemmin töistä kun minä. Kiljun lisäksi menee nestemäisenä Easylifen Carbo, Ferro, Nitro ja Fosfo sekä kerran viikossa kaliumsulfaattia veteen liuotettuna. Ja huomisesta lähtien aloitan Algexit kuurin joka toivonmukaan hävittää rihmalevän, ei sukarapuja.

Tässä on ihanat ja mielenkiintoiset keltakääpiöahvenet. Uros jahtaa naarasta tosi usein ja ennen kun sukupuolierot oli (minusta) noin selvät, niin epäilin vahvasti että kyseessä on samaa sukupuolta olevat kalaset. Nyt kun ne ovat hieman kasvaneet niin onhan ne ihan erinäköiset ja välillä uros laskee naaraan jopa lähelleen. Molemmat hätyyttelee välillä tetroja joten ahventen äkeä luonne on kyllä olemassa vaikka pikkuisia ovatkin. Ehkäpä toi uroksen jahtailu johtuu siitä ettei naaras ole kutuvalmis? Tiedä häntä, naaras kuitenkin on paljon nopeampi eikä välitä olevan moksiskaan uroksen käytöksestä, pujahtaa vain kasvipöheikön läpi tiehensä.


Tällänen on siis meidän pikkuakvaario. Unelmissa mulla olis taistelukalojen kasvattimen mutta siitä lisää joskus myöhemmin!

torstai 19. joulukuuta 2013

Ensimmäinen postaus!

Ohhoijaa, tää on varmaan min kahdeksas blogi, ellei niitä oo ollu enemmänkin, oon laskuissa sekaisin. No, tää on kuitenkin eka mitä pidan ihan omalla nimellä, joten tänne ei siis mitään yyberjänniä paljastuksia oo tulossa, ihan vaan lörpöttelyä kaikesta mikä nyt sattuu kiinnostamaan. Ja koska min ihanassa keltaisessa Lumia 920 on ihan jepa kamera, tulee tänne myös hyvin paljon kuvasaastetta.

Välillä oon tosi ahkera blogin pitäjä, mut yleensä ne on kuivunu kasaan ennemmin tai myöhemmin. Ehkä just sen takia kun oon yrittäny keksittyä aina yhteen asiaan yhessä blogissa mut kun mielenkiinnon aiheet pyörii kun tuuliviiri niin aattelin että teempä nyt sit tälläsen missä on kaikki mikä minuu milloinki sattuu kiinnostaa!

Niin, ja niitä kiinnostuksen kohteita sitten!

Suurin ja pysyvin asia min elämässä on eläimet. Ihan kaikki eläimet! Lemmikit, luonto, kaikki. Ne on tärkeitä asioita mulle, tosi tärkeitä.






Siinä on minun ja isin akvaario ja meidän hullut koirat! Poikaystävän luona asuu vielä meidän jättipupu mistä ei tähän hätään nyt ole kuvia. Päiviä piristää myös isoveljien koirat ja toisen isoveikan merivesiakvaario sekä tietysti kavereiden elukat.


Käsityöt on iso osa elämää, into niiden tekemiseen menee tosin hyvin kausittain.


Kuvioissa on pyörinyt kohta viisi vuotta minun ihana ja niin ärsyttävä poikaystävä Jani



Pelaaminen on kivaa ja Pokémon <3


Myös piirtäminen, lukeminen, kirjottaminen ja vaikka mikä muu on kivaa! Projektina myös päästä kesäkuntoon 1.6 menessä. Eli tätä ja kaikkea muuta tulee olemaan tässä blogissa!