keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kuuden JA seitsemän kuukauden tulokset!

No niin, tarkastellaanpa nyt pitkästä aikaa näitä uimapuku-kierroksen kuvia. Elikkäs puoli vuotta salia pyörähti täyteen viime kuussa ja nythän sitä tosiaan on seitsemän kuukautta jo takana. Mihin tämä aika oikein menee!?

Näillä helteillä treenaaminen ei oikein innostaisi ja salille vääntäytyminen on työn ja tuskan takana. Sinnikkäästi olen kuitenki yrittänyt ja viikon tauon jälkeen uusilla voimilla. Paikat kyllä kipeytyy taas jo noinkin lyhyen tauon jälkeen mutta sehän on vaan hyvä että tuntuu!

Niin, niitä kuvia..


En tiedä onko se kuvakulma mikä tässä vaikuttaa mutta vatsa ainakin näyttää tasaisemmalle uudemmassa kuvassa..



Ja ehkä näissäkin kuvissa?







Näissä kuvissa ei minusta hirveästi ole eroa, tosin minulla on joku ihmeellinen Hulk-asento tossa vanhemmassa selkäkuvassa.

Tämän tasokkaampaa juttua en nyt saa aikaan, nykyään on jotenkin kauhean vaikea keskittyä mihinkään. Mutta siitä ehkä joku toinen kerta. Palaillaan!

maanantai 4. elokuuta 2014

En olekaan kuollut!

Vaikka välillä tuntuikin siltä.. Hengissä kuitenkin ollaan ja taas hyvillä mielin. Minun urani pikaruokalassa päättyi ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa ja hyvä niin, ei todellakaan ollut minun paikkani. Nyt sitten yritetään etsiä jotain muuta, sopivampaa, hommaa ja katsellaan mihin polku vie.

Töiden ohella ei paljon muuta jaksanut ja ehtinyt kun salilla käydä, kaikki niin sanotusti ylimääräinen, kuten blogin päivittäminen, jäi pois. Sen lisäksi etten yksinkertaisesti viihtynyt kyseisessä työpaikassa, tuntui että elämä töiden ulkopuolellakin jäi tosi laihaksi kun ei jaksanut yhtään mitään. Se että polki pyörällä töihin, matkaa on jotain 5-6 km, oli kahdeksan tuntia töissä ja kävi salilla joko ennen, tai jälkeen töiden, kävi välillä todella rankaksi.

Mulla kipeytyi selkä tossa viime viikolla ja olin viikon käymättä salilla. Tänään siis ekaa kertaa viikkoon ja ai että tuntui hyvälle. Ihan uusilla voimilla jotenkin pystyi taas toimimaan, tästä tää elämä taas alkaa! :D

Huomenna ois sit luvassa vähän tulosten päivittelyä, ihan kaksin käsin koska heinäkuultahan jäi jutut kokonaan välistä. Tästä tää lahtee! :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Blackfish

Kuvittele että eläisit koko elämäsi yksiössä kahden henkilön kanssa, jotka käyttäytyisivät sinua kohtaan aggressiivisesti, satuttaisivat sinua henkisesti ja fyysisesti. Muutaman kerran päivässä menisit heittämään pari kärrynpyörää ja volttia yleisön eteen ja saisit ruokaa palkaksi. Kuulostaako kivalta? Juuri tällaista on Tilikum nimisen miekkavalaan elämä.

Miekkavalaat ovat kerrassaan upeita merten jättiläisiä ja uskomattomia saalistajia. Tunnetaanhan ne myös nimellä tappajavalas. Ne ovat myös todella älykkäitä, sosiaalisia ja tunteellisia olentoja. Niillä on omat perheyhteisöistä koostuvat laumansa joiden sisäiset siteet ovat hyvin vahvoja. Ja vaikka tiede ei halua myöntää, että millään muulla olennolla ihmistä lukuunottamatta olisi oma kieli, on pystytty tutkimaan että eri miekkavalaslaumat kommunikoivat keskenään omalla, erityisellä tavallaan. Niiden tunteita käsittelevä aivojen osa on suhteessa suurempi kuin ihmisellä ja on silminnähtävissä että ne surevat suuresti esimerkiksi sitä, kun niiden poikaset viedään niiltä.


Vuonna 1983 Islannissa, noin kaksivuotias miekkavalasuros riistettiin emoltaan ja tuomittiin loppuiäkseen vankeuteen, ihmisten viihteeksi. Ensin se päätyi Kanadaan jossa se jakoi altaan kahden vanhemman naaraan kanssa. Koska Tilikum oli arvojärjestyksessä alhaisessa asemassa, naaraat kohtelivat sitä aggressiivisesti, jahtasivat ja purivat. Eikä Tilikumilla ollut mitään paikkaa johon paeta. Lopulta kouluttajat joutuivat pitämään sitä pienessä lääkintäaltaassa sen oman turvallisuuden vuoksi.

Tilikum siirtyi Floridaan vuonna -92, oltuaan edellisenä vuonna osallisena yhden ihmisen kuolemaan. Kaiken kaikkiaan Tilikum on tapppanut kolme ihmistä, vaikkakin puistot ovat yrittäneet naamioida tapauksia onnettomuuksiksi ja kouluttajien syyksi.



Valheiden verkko jota puistot levittävät, on laaja kuin jalkapallokenttä. He pistävät kouluttajat ja muut työntekijät levittämään näitä valheita myös yleisölle. Elokuvan mukaan suurin osa kouluttajista oikeasti uskoi valheiden olevan totta. He esimerkiksi kertoivat yleisölle, että kaikilla miekkavalasuroksilla on taipunut selkäevä, että niiden elinikä on luonnossa 20, vankeudessa 30 ja että ne elävät vankeudessakin luonnollisesti laumoissa.

Ensinnäkin, miekkavalaiden selkäevän kuuluu olla suora. Erityisesti urosten suuri selkäevä taipuu vankeudessa koska ne viettävät enemmän aikaa vedenpinnan yläpuolella jolloin vesi ei ole tukemassa painavaa, rustoista selkäevää. Miekkavalaiden elinikä luonnossa taas puolestaan on ihmisten luokkaa. Naaraat voivat saavuttaa kunnioitettavan 100-vuoden iän, urosten eläesää noin 70-80 -vuotiaiksi. Ja kuten aiemmin mainitsin valaiden omasta "kielestä" ja "kulttuurista", ne eivät todellakaan elä luonnollisissa laumoissa vankeudessa vaan ovat hyvinkin ahdistuneita joutuessaan elämään täysin vieraiden yksilöiden kesken. Sama juttu kun sinut nyt heitettäisiin Afrikkaan johonkin sinulle tuntemattomaan perheeseen ja sanottaisiin että: "Tässä on sinun uusi perheesi! Pidä hauskaa!"

Blackfish ilmestyi 2013 ja sillä on ollut ainakin jotakin vaikutusta ihmisiin. Seaworld koki 15,9 dollarin menetyksen lipputuloissa, vaikka väittääkin tämän johtuneen huonoista säistä ja lippujen hinnoista. Muutamat osavaltiot ovat elokuvan ilmestymisen myötä kieltäneet miekkavalaiden pitämisen vankeudessa.
Tilikum esiintyy edelleen Floridan SeaWorldissa.


Myös paljon puhuttu Särkänniemen delfinaarion sulkeminen on minusta oikein. On väärin pitää niin älykkäitä olentoja, jotka luonnossa uivat valtavia matkoja päivittäin, suljettuina pieniin altaisiin. Ajatuksenahan on, että nykyisiä delfiinejä ei enää lisäännytetä, ja kun ne ovat menehtyneet, delfinaario suljetaan.

Itse olen kerran käynyt delfinaariossa ja toiste en enää mene. Jokainen meistä voi auttaa edes vähän, olemalla tukematta paikkoja jotka vangitsevat näitä upeita eläimiä jotka kuuluvat luontoon, eivät pieniin altaisiin esiintymään ihmisten viihdyttämiseksi.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Ei se ollutkaan niin kamalaa

Hommat alkoikin sitten sen ekan päivän jälkeen sujua, tiistai oli tosi mukava sekä eilinen. Vähän on välillä vielä hakusessa ja kiireen keskellä meinaa iskeä paniikki mutta enää ei ole sellainen olo että pää räjähtää.

Jalat on ollu ihan järkyttävän kipeät, varsinkin tiistaina kun oli jalkapäivä, seittemän tunnin työpäivä ja sit työmatkat taittuu vielä polkupyörällä. Ei meinannu enää illalla kotiin tullessa jalka taittua pois pyörän selästä. Hyvää reeniä ärsyttäville löllökintuille!


Salilla olen jaksanu tunnollisesti käydä, maanantaina töiden jälkeen, tiistaina ennen töitä ja eilen taas töiden jälkeen. Vähän on aina voipunut olo ollu töiden jälkeisissä treeneissä mutta eiköhän se helpota kun pää ja kroppa tottuu tähän rytmiin. Tänään on vapaa ja välipäivä, jalat kiittää.


Herkkulakkokin loppui tosiaan tällä viikolla, en ole ehtiny siitä vielä mitään raporttia kirjottaa mutta karkkia olen kyllä syönyt. Maanantaina vetäsin heti pussin missä äxiä kun otti pannuun niin pirusti että karkkia oli pakko saada. Eilen taas meni filmarin irtokarkkeja mahan täydeltä kun katseltiin leffaa Janin kanssa. Mutta lakon tuntemuksista ja muista kirjoitan jonkunlaisen loppuraportin kuhan ehdin ja jaksan. Sama juttu sen Blackfishin kanssa, aion siitä kirjoittaa mutta en nyt tiedä koska.

Ajattelin vaan tulla kertomaan että en inhoakkaan uutta työtäni!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hirvittävä päivä

Eilen oli ihan kamala päivä. Mulla alkoi siis työt ja asiathan sai hienon käänteen jo heti aamusta. Asia mikä suretti minua jo etukäteen, kääntyikin varsinaiseksi piikiksi persuksiin. Nimittäin lävistysten pois ottaminen.

Minua jännitti etukäteen jo, että meneekö tuo minun smiley työpäivän aikana umpeen, suussa olevat kun tuppaavat parantumaan nopeasti ja tämä ei ole minulla ollut vielä vuottakaan. No enhän miä saanu koko hemmetin korua pois min kitusista! Aika vaan juoksi ja lopulta iski paniikki, raivo ja viimenään itku. Onneksi pelastava isoveli riensi jälleen hätiin, vei minut töihin ja nyppäsi murheenkryyni lävistyksenkin pois. Ja taistelun jälkeen sain sen itse iltapäivällä takaisin.

Itse työpäivä oli täyttä kaaosta ja mateli silti etanan tahdilla, en edes käsitä miten se on mahdollista. Se oli yksinkertaisesti ihan kamalaa. En osaa mitään ja silti sanotaan että voisit olla vielä vähän nopeampi. Sata asiaa tuli jo heti ekan päivän aikana ja varmaan puolet pitäisi sitten muistaa tänään.

Menen tänään neljäksi töihin ja aion ajastaa tämän postauksen ilmestymään joskus illalla kun minä porskutan iloisena töissä.

Onneksi mulla on neljä kuukautta aikaa lähteä tuolta helvettiin koska vaan. Ehkäpä se työ alkaa maittaa kun hommat alkaa sujua. Jos alkaa.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Viiden kuukauden tulokset

Eilen oli viides päivä ja silloinhan on ollut tapana tarkastella onko paikat kasvaneet tai pienentyneet. Ja koska nythän on kesä, niin uusimmissa kuvissa onkin päällä uudet biksut kun talviturkki tuli eilen heitettyä. Tosiaan on nyt jo viisi kuukautta salia takana, hurjan nopeasti on mennyt aika. Eilen en ehtinyt millään päivittää blogia mutta nyt sen tein!
Jotenkin kököt kuvat tälläkin kertaa, josko ensi kuussa olisi sitten sellaset mitkä miellyttää kun nyt kahtena kertana on ärsyttäny jo nää kuvatkin. Mutta tarkastellaanpa niitä nyt sitten!



Nää on jotenkin niin eri kulmasta otettu että on tosi paha verrata keskenään. Näkeekö kukaan muu näissä mitään muuta eroa kun vaatetus?


En huomaa tässäkään mitään. Paitsi että kuvat on raivostuttavasti väärin päin..


Öhh.. Näiden ero on se että minusta tuossa uudemmassa kuvassa jenkkikset tursottaa enemmän!!! Mutta syynä siihen voi olla eri kuvakulma ja se että alaosa on oleellisesti piukempi kun alushousut. Kädet on ehkä vähän eri näköiset?


En tiedä seisonko enemmän jalat harallaan mutta sekä tässä, että ylemmässä kuvassa näyttää että rako reisien välissä ois vähän suurentunut. Tai siis ennemminkin tuo viiva mikä tulee siitä kun ne osuu yhteen, on pienentynyt.

Tuntuu välillä että jalat ei kehity yhtään mihinkään mutta eiköhän sekin asia ala korjaantumaan kun maanantaina alkaa työt ja sotken pyörällä sinne. Matkaa tulee se kymmenisen kilometriä, viitisen kilsaa siis suuntaansa. Kyllä se pyöräily oli niin kamalaa että heleijaa

No, tässäpä tämä taas tällä kertaa, ei aiheuttanut riemunkiljahduksia mutta kyllä tämä tästä.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Matkijanärhi, Tilikum, Instagram

Ajatukset laukkaa tuhatta ja sataa mutta mistään ei saa otetta. Turhautuminen kasvaa ja lopulta kaikki mitä piti tehdä, jää tekemättä. Kuulostaako tutulle?

Siltä minusta tässä on tuntunut päivänä jos toisena. Ja paljon tässä on tapahtunutkin, en vaan ole saanut aikaseksi kirjottaa tänne mitään, edes kuulumisia. Mistään fiksusta nyt puhumattakaan. Juttuhan on siis niin että minäpä sain töitä! Aloitan ensi viikolla mäkkärissä! Minä odotan ihan innolla koska luulen että se on monipuolinen työ jos ei muuta!

On mulla nyt ollu vaikka mitä mistä ois tehny mieli kirjoittaa mutta en oo saanu aikaseksi, oon puuhastellu kaikkea muuta. Luin esimerkiksi Nälkäpelit! Miks, oi miksi en ole lukenu niitä aiemmin!? Taisi kohota suoraan minun lempparisarjaksi. Aivan totaalisen upea sarja joka piti kynsissään ensimmäisestä lauseesta viimeiseen, kaikkien kolmen kirjan ajan.


Luin myös Näkijän tarinan ja aloin lukemaan Kaaberbolin toistakin saagaa nimeltä Katrionan tarina. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan, tuon ykkösosan luin tänään, pitääpi hakea kaksi muuta tässä joku päivä jos saisi ne vaikka luettua ennen kuin työt alkaa.


Lukemisen ohella olen myös kirjoitellut. Hion omaa maailmaani ja tarinaani, tarkkaa ja kuluttavaa, turhauttavaa ja ärsyttävää hommaa. Mutta ihan älyttömän mukavaa siinä samalla.


No, tulin vaan tarinoimaan että hengissä ollaan. Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa ajatuksia ja tuntemuksia mitkä heräsi kun katsoin Janin kanssa lauantaina elokuvan nimeltä Blackfish.

Ja ainiin! Minut löytää nykyään Instagramista, eli jos haluaa seurata kuvasaastetta elämäni menosta niin nimimerkillä redeliina löytyy!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Loppusuoralla.. Eipäs kun puolivälissä!

Hahah, ajantajuhan tässä on näköjään kadonnut! Tai no ei nyt oikeastaan. Aloin tässä nimittäin miettiä että miten ihmeessä tämä herkkulakko on mennyt näin nopeasti jos se muka jo ensi maanantaina loppuu. No eihän se lopu! Oon näköjään laskenu viikot "hieman" väärin, tai siis ajatuskatkohan siinä on päässyt käymään. Nimittäin toinen päivähän alkaa se neljäs viikko. Noh, sattuuhan näitä.

Mutta eipä tuo haittaa. Ekan viikon teki tosi tiukkaa ja sen jälkeen ajatus on jäänyt enimmäkseen taka-alalle. Jäätelöä tietysti teki noilla helteillä mieli välillä hyvinkin paljon ja äitin pakastimessa on yksi buffetti joka kuiskailee nimeäni mutta olen sinnikkäästi kieltäytynyt kuulemasta sen kutsua.

Iso koetinkivi oli pienen tytön synttärit sillä viikolla kun lakko alkoi. Siellä oli salmiakkia!! Mutta selvisin ahtamalla napaani ällömakeaa kakkua ja muffineja. Yhdet kekkerit on viikonloppuna mutta siellä tuskin on karkkia, sipsiä tai jäätelöä. Ja silloin on hyvä syy herkutella!

Noh, pari viikkoa vielä, eikä tee edes tiukkaa. Mutta aion palkita itseni Ben&Jerry's jätskillä heti kun tämä loppuu, olenhan ollut reipas tyttö!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Oletpas sinä laihtunut, söisit jotain!

Olen kuullut tuon kommentin niin monta kertaa, eikä se minusta ole mikään kohteliaisuus, vaikka se niin olisi tarkoitettukin. Minusta se on niin totaalisen ärsyttävä kommentti ja vain yksi monista!

Olen tosiaan tässä kuluneiden kuukausien aikana laihtunut jonkin verran, totta kai. Ja koska tässä tuppukylässä riittää tuttuja joista osa on tietysti niitä joita ei ihan joka päivä näe, huomaavat he heti muuttuneen muotoni. Vaan kertaakaan en ole kuullut esimerkiksi "Vau!" vaan "Eihän sinua kohta edes nää kun olet laihtunu niin paljon!" "Syö enemmän!" "Oletpas sinä kutistunut!" Yksikään noista kommenteista ei saa minussa aikaan positiivisia tuntemuksia vaikka onhan se kivaa että muutkin huomaavat työni tulokset. No, sitten kun naurahdan kuivasti ja vastaan että: "Joo, oon käyny tässä muutaman kuukauden salilla.." niin minua katsotaan kun olisin sekaisin.


Laihtuminen on monien ihmisen haave ja tavoite sekä tekisi hyvin usean ihmisen terveydentilalle oikein hyvää. Miksi se silti puetaan negatiiviseen asuun? Kaksi vuotta sitten painoin yli 20 kiloa enemmän kuin nyt joten muutos on tietysti ihan valtaisa. Vain murto-osa siitä on suoranaisesti minun itseni saavuttamaa, suurin osa karisi ihan vaan lukiostressin loputtua. Silti olen tosi ylpeä saavutuksistani ja pinnaa alkaa kiristää kun joku sanoo minun näyttävän "riutuneelta." Tulee ihan sellanen syytetty olo, että ne kuvittelee että minulla on ennemmin huumeongelma kuin se että heidän edessään seisoo ihminen joka päätti tehdä muutakin kuin löhötä sohvalla.


Suomalaisethan on tunnetusti vaatimatonta kansaa eikä niitä muidenkaan saavutuksia niin paljon kuulutella. Ehkäpä nuo typerät kommentit on joidenkin tapa sanoa kiertoteitse että "Vau! Mitä olet tehnyt tuon eteen?"
Mutta toisaalta, jos sitä ei viitsi sanoa ihan suoraan niin miksi pitää sanoa mitään? Eihän kukaan, ainakaan toivottavasti, sano tuttavalleen jolle on kertynyt muutama lisäkilo että: "Ethän sinä kohta mahdu ovesta sisään!" tai "Söisit vähemmän!"


Joten eikö se ole toisaalta myös epäkohteliasta kommentoida toisen laihtumista? Minulla on muutama tuttu jotka ovat luonnostaan tosi hoikkia, eikä se oikeasti ole heistä kivaa, joten kommentit syömättömyydestä tai kutistumisesta ärsyttävät heitä luultavasti vieläkin enemmän kuin minua. Ja entäpä jos laihtumisen syynä on vaikka syömishäiriö tai jokin muu sairaus? Saatat loukata jotakuta todella pahasti, välttämättä sitä tarkoittamatta.

Eli seuraavan kerran kun haluat kommentoida jonkun laihtumista, kysy vaikka ensin että "Mitenkäs olet hoikistunut noin paljon?" sen sijaan että lähdet heittelemään nerokkaita sutkautuksia siitä kuinka "muutut näkymättömäksi tuolla menolla".

maanantai 12. toukokuuta 2014

Herkkulakon ensimmäinen päivä

Hah, tänään se alkoi ja on nyt jo tehnyt tiukkaa! Oon hirveä napostelemaan kaikkea ja niin oon tässä tehnytkin pitkin iltaa, oon taas äitillä. Viinirypäleitä, suolakeksejä ilmakuivatulla kinkulla ja pähkinöitä! Pistaasipähkinöitä. Äiti sanoi että niitä voi syödä, kuka nyt äitiä kyseenalaistaa? :D

Joo, noi pistaasit on ehkä vähän siinä ja siinä.. Mut entäs sellanen keksi joita iskä oli nyt keksinyt kantaa kotiin! En oikeesti melkein ikinä syö mitään pipareita tai keksejä, iskä ja äiti nassuttaa niitä aina kahvin kanssa mutta ne on harvemmin sellasia mitkä mulle maistuu. No nyt se oli sitten raahannut jotain maraboun suklaavohveli herkkuloisia kotiin ja söin tänään yhden sellasen. Se on kyllä jo kun melkein karkkia!
Mutta annan nyt ne pähkinät ja tuon piparin anteeksi koska niitä en itseleltäni kieltänyt. Tosin noita pipareita en enää salli, hei ne oli yksittäispakattu ja kaikkea! Eikä niitä pähkinöitäkään tarvi tässä neljän viikon aikana toistuvasti massutella, pitää keksiä jotain korvikkeita.. Hemmetti kun inhoan kuivattuja hedelmiä!

Ja tosiaan, oon täällä äitillä arvatkaapa mitä tuolla keittiön tasolla rötköttää? No avattu levy Milkaa!! Mutta minä pysyn vahvana. Johan tässä on kohta käytävä nukkumaan että jaksaa huomenna pumpille, se on jalkapäivä!

Mutta positiivisena asiana, tein tänään piiiitkästä aikaa ruokaa, oli muuten hyvää! Kyllä tämä tästä taas.


Mököttävä Sulo toivottelee kaikille mukavaa illanjatkoa!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kuukauden haaste #1

Ajattelin nyt aloittaa tällaisen haasteen, itselleni! Eli haastan itseni joka kuukausi tekemään tai olemaan tekemättä jotakin asiaa. Tavoitteena on oppia jotain itsestä, asioista ja kenties muista ihmisistä, tietysti haasteesta riippuen. Aion myös raportoida haasteen mukanaan tuomia ajatuksia ja tuntemuksia.

Tämän kuukauden haaste on yksinkertaisesti, herkkulakko!

Tämä lakko siis käsittää karkit, sipsit ja jäätelön joiden suurkuluttaja olen, erityisesti karkkien.
Leivonnaiset ja piparit sun muut jäävät nyt pois laskuista koska niitä tulee muutenkin syötyä harvoin ja yleensä esimerkiksi silloin jos käy jossain ulkona syömässä tai on jotkut juhlat.


Iih, miten pärjään ilman salmiakkia!?!

Tämän haasteen tarkoituksena on oppia oikeasti nauttimaan noista herkuista ja sijoittamaan ne hetkiin joihin ne sopii ja kuuluu, eli satunnaiseen herkutteluun, ei viikottaiseen ruokalistaan.

Aloitan tämän haasteen huomenna, maanantaina 12.5. ja lopetan sen 2.6.
Eli nämä haasteet tulee siis kestämään aina neljä viikkoa, kuukauden haaste vaan kuulostaa nimenä paremmalta :D

Toivottakaa onnea!

perjantai 9. toukokuuta 2014

11 kysymyksen haaste!

Tänään yllätyin kun peräti kaksi ihmistä oli haastanut minut! Kiitos sinulle Miss Nanny ja sinulle Marsa! :)

11 kysymyksen haasteen säännöt:

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja välittää tämä  haaste heille.
Sinun tulee kertoa blogissasi, ketkä haastat.
Et voi haastaa uudelleen sitä henkilöä, joka haastoi sinut.


11 asiaa minusta:

1. Inhoan hellettä yli kaiken. Kesä on kivaa ja lämpö mutta silloin kun aletaan hipoa sitä kolmeakymmentä niin minua alkaa kyrsiä.
2. Minua on joskus purrut koira ja meni kauan ennen kuin pysytyin taas luottamaan vieraisiin koiriin.
3. Inhoan pinkkiä väriä.
4. Luin viidennelle luokalle asti pelkästään eläimistä kertovia tietokirjoja.
5. Viidennellä kohtasin myös ensimmäisen fantasiakirjani.
6. Olin itsetuhoinen teininä.
7. Ahdistun muutoksista.
8. En haluaisi opiskellä enää, ikinä.
9. Rakastan ukonilmaa.
10. Pelkään puremista.
11. Inhoan makkaraa.

Siinäpä oli 11 erittäin oleellista faktaa minusta!

Ja sitten Miss Nannyn kysymysten pariin!

Mikä on paras vuorokaudenaika sinulle?
- Ehdottomasti aamut. Olen nykyisin aamuvirkku ja aamut on minun omaa aikaa, silloin ei vielä stressaa mikään!
Mihin haluaisit matkustaa, jos raha ja aika eivät olisi esteitä?
-Galapagossaarille! Ne kilpikonnat on nähtävä!
Mikä on lempihedelmäsi?

-Hmm... Kiivi!
Paras lukemasi kirja?

- Voi tää on niin paha... Dragonlancet on parhaita, en osaa päättää parasta.
Minkä taidon haluaisit oppia?

- Haluaisin osata piirtää.
Mikä on lempijuomasi?

- Mikäpä muu kuin kahvi.
Telttailu, hostelli vai hotelli?

- Telttailu!
Mitä kieliä osaat puhua, ainakin teoriassa?

- Suomea ja enkkua, siinäpä se.
Rakkain lapsuusmuistosi?

- Monia monia. Kun kasvatin nuijapäistä sammakoita! Tiedän, oon kriminaali,
Jos sinun täytyisi vaihtaa alaa, mikä työ kiinnostaa eniten?

- No siis mullahan ei ole alaa, ylioppilas, jee. Mutta biologiksi haluaisin.
Kulkuvälineesi? (Auto, polkupyörä, juna, jne.)

- Apostoli!

Sitten vielä Marsan kysymykset.

Lempi elokuvasi?
- Äää, nää on niin vaikeita! Yks parhaimpia ainakin on Viisi legendaa!
Suurin pelkosi?

- Pelko itse
Paras luonteenpiirteesi?

- Oon kuulemma hyvä kuuntelija.
Onko kesäsuunitelmia?

- Eipä ole, töitä jos saisi.
Miten hemmottelet itseäsi?

- Luen, kirjotan, pelaan. Teen jotain vapaata ja luovaa.
Mitkä asiat saa hyvälle tuulelle?

- Ystävät, perhe, lemmikit
Tykkäätkö tutustua uusiin ihmisiin?

- Todellakin, ne on niin ihanan ärsyttäviä että eihän niitä ilman pärjää!
Mitä syöt yleensä aamupalaksi?

- Fitness yogurt muroja :P
Lempi limppari?

- Juon aika vähän limsaa. Sanotaan että sprite.
Uskotko yliluonnollisiin asioihin?

- Uskon
Paras asia blogin pitämisessä?

- Tähän voisi kirjottaa vaikka millasen romaanin mutta lyhyestä virsi kaunis. Paras asia blogin pitämisessä on päästä jakamaan itselleen tärkeitä ja rakkaita asioita ja huomata että muut on kiinnostunu niistä tai niillä on jopa samankaltaisia kokemuksia.

11 kysymystä haastetuille:

Mitä tekisit jos saisit 50 miljoonaa?
Mitä haluat elämältä?
Mikä on oudoin tapasi?
Missä asiassa koet olevasi erityisen lahjakas?
Jos voisit saada jonkun yliluonnollisen kyvyn, minkä haluaisit?
Mikä saa sinut suuttumaan?
Mikä on sinusta kaunista?
Jos voisit nyt samantien muuttaa jonkin asian elämässäsi, mikä se olisi?
Ketä arvostat eniten?
Nukutko vai valvotko mielummin?
Mikä taruolento olisit jos pitäisi valita?

Olipas hankala keksiä kysymyksiä! Näihin pääsevät vastailemaan seuraavat bloggarit:

Adan Salainen Rakkaus

And so I got my wings back

Fuck the fatness, feel the Fitness

Henxu treenaa

Ilotytön päiväkirja

Kahden naisen loukussa

Minnielle

Neuroneista neuroosiin

Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja

TsiSiskot

Varjot nuolevat jalkojani

torstai 8. toukokuuta 2014

Työtön, saamaton, rahaton

Ohhoijaa.. Tuntuu että kaikki on mennyt nyt ihan plörinäksi sen jälkeen kun työt loppui. Siitä on nyt kohta jo kuukausi, enkä ole saanut yhtään mitään aikaseksi. Oon toisaalta kyllä nauttinut olostani, tehnyt kiireettömien ihmisten asioita kuten lukenut, pelannut ja kirjoitellut. Silti koko ajan jyskyttää takaraivossa että ei tän näin pitäisi olla.

Tää ei vaan sovi mulle. Mulla on liikaa aikaa ajatella, liikaa aikaa ahdistua. Sali on onneksi min pakopaikka. Neljänä kertana viikossa voin tunnin ajaksi sulkea min aivot ja antaa ajatusten valua hikenä pois. Suihkun jälkeen kaikki palaa taas.

Rikillä on näppylöitä.
Kuun lopussa on pääsykokeet. En kyllä aio lukea enkä panostaa, kattoa vaan millaset ne on. Ahdistaa silti.
Mulla ei ole rahaa. Mistä saan rahaa?
Mistä saan töitä?

Aaaarg!

Ehkä miä vaan keskityn hiomaan tota min tarinaa. Minusta tulee kirjailija eikä min tarvi enää ikinä mennä kouluun!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Neljän kuukauden tulokset

Ja minuu vituttaa niin paljon! Ensinnäkin, oon ilmeisesti lihonut, vitun upeeta. Ja toisekseen, nää kuvat on aivan hanurista. Viimeinen kerta kun kuvailut hoidetaan äitillä, saatana.


Noh, oon itseasiassa syönyt ihan päin persettä nyt töiden loppumisen jälkeen vaikka asian piti olla juuri päinvastoin. Josko näiden kuvien avulla saisi niskaotteen itsestään taas.


Ja tää on niin raivostuttava...




Kädet on kyllä kasvanu ja siitä oon tyytyväinen mutta mahan ei tarvis kasvaa siinä mukana. Okei, tää on ollu kyllä ihan surkea kuukausi nyt muutenkin. Ensinnäkin, söin pitseriasta ruokaa yks päivä kaks kertaa. KAKS! Kamalaa... Tälle on tehtävä kyllä jotain.


Tähän loppuun lohtukuva min hauiksista... Huomenna on jalkapäivä, aion niin piestä itseni! Nyt raivostuttaa niin paljon että tämä postaus oli nyt tässä!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Rakastan kaikkia min vauvoja!

Kuvien laatu ei päätä huimaa koska kohteet on hyvinkin pieniä mutta kyllä niistä jotain selvää saa. Ja ai että ne on ihania!




Yks päivä kun istuin taas perseelläni iskän huoneen lattialla ja naureskelin kun vauvelit näyttää isoine silmineen ihan siltä kun niillä ois aurinkolasit, totesi Jani että sullahan on siellä parvi Horatio Caineja tulossa. EIH! Inhoan Horatiota! Noh, nyt kyllä kutsun niitä itsekin Horatioiksi!


28. päivä ne alkoi uimaan ja kyllä niitä vielä tänäänkin siellä uiskentelee. Määrä on kyllä pienentynyt paljon, ainakin minusta. Mutta osa on varmaan kuollut ihan kykenemättömyyttään, toiset on ehkä päätyneet hydrien uhreiksi ja osa ainakin suodattimeen. Jos näitä nyt joskus taas lisää tehtailee niin pitää varmaan laittaa sukkahousua suodattimen ympärille. Tosin, en miä välttämättä halua että kaikki jää eloon, niitä oli nimittäin melko paljon. Jos jäisi edes yksi niin olisin tyytyväinen!


#21.4. Kutu huomattu
#24.4. Poikaset kuoriutui
#28.4. Poikaset alkoi uida

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Liian kiireinen terveelliseen elämään

Nykyään kaikkien lempiharrastus tuntuu olevan ainainen kiire. Se toimii myös hyvänä tekosyynä esimerkiksi huonoille elämäntavoille.

"Harrastaisin kyllä liikuntaa mutta kun en ehdi!"
"Tekisin kyllä ruokaa mutta kun siihen menee niin paljon aikaa!"
"Liikkuisin kyllä mutta olen töiden jälkeen niin väsynyt!"

Jokainen meistä tunnistaa varmasti itsensä tai tuttavansa edellä mainituista tokaisuista. Ainakin minulla ne olivat kovassa käytössä vielä hetki sitten, mutta päätin muuttaa asian. Ja jos minä pystyin siihen, niin pystyt sinäkin!

Aloitetaanpa ihan perusseikoista. Nukut noin kahdeksan tuntia vuorokaudesta ja toiset kahdeksan tuntia olet töissä. Sinulla on siis kahdeksan tuntia aikaa tehdä jotakin muuta, mutta mitä? Asioiden etukäteen suunnittelulla on huima vaikutus. Kymmenen minuutin suunnittelun on sanottu säästävän kaksi tuntia. Joten jokaisen aikataulusta löytyy varmasti edes se puolen tunnin rako, jonka voi käyttää liikunnan parissa. Jos aika töiden jälkeen on kortilla, mitä jos kokeilisit liikkua ennen töitä?


Minä käyn salilla aina aamuisin, jopa nyt kun olen työtön, herään reippaasti neljästi viikossa kello seitsemän, että ehdin kahdeksaksi salille. Minun päiväni käynnistyy sillä ja koko loppupäivän voin tehdä mitä haluan, tietysti energiaa pursuten.

Jos aikoo lisätä liikuntaa päiväohjelmaansa, ei heti ensimmäiseksi kannata varata siihen aikaa kolmea tuntia viidesti viikossa. Puoli tuntia kerran tai kahdesti viikossa on jo hieno alku ja käytettävää aikaa tai kertoja viikossa voi lisätä vähitellen. Myös kuuluisa hyötyliikunta on oiva keino lisätä liikuntaa elämäänsä aikaa "tuhlaamatta." Työmatkat voi kulkea kävellen tai polkupyörällä auton tai bussin sijasta.

Isoin askel on kuitenkin se, että jostain on ennen pitkää luovuttava. Ihmiset käyttävät aikaansa asioihin jotka ovat heille tärkeitä ja jättävät vähemmälle huomiolle asiat joilla ei ole heille merkitystä. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin oma terveys? Liikunta ja terveys kulkevat käsi kädessä, joten mitäpä jos nousisit sohvalta, laittaisit läppärin kiinni ja lähtisit mukavalle kävelylle keväiseen luontoon? Saatat yllättyä!


Minä olin elämäni ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta täysin antiliikunnallinen ihminen. Pienenä kyllä tykkäsin pelata kavereiden kanssa jalkapalloa ja liikuntatunnitkin olivat vielä ihan kivoja mutta asiat muuttuivat. Olin aina hieman pidempi ja isompi kuin muut ja yleensä myös hieman kömpelö ja hidas. Sen takia osallistuminen mihinkään ei oikein innostanut. Pesäpallo tosin lensi hevon kuuseen, silloin kun siihen osuin...
Inhosin myös sitä tunnetta kun tulee kuuma, melkein näihin päiviin asti. Mutta niin ne asiat muuttuu kun se oma juttu löytyy. Olen kahdesti aiemminkin käynyt salilla säännöllisesti, en tosin koskaan näin kauan kuin nyt. Ensimmäisen kerran kävin hetken, olisikohan se ollut joskus ysillä. Sitten se vaan jotenkin jäi ja vuodet vieri. Sitten aloin käymään joskus viime vuoden loppupuolella ja taas se vain jäi, tällä kertaa ponnahtakseen uudestaan pintaan. Lukio oli ohi ja kesän kääntyessä syksyyn ja lopulta talveen, olin laihtunut varmaan kymmenen kiloa tekemättä mitään. Stressi lihottaa nääs. Mutta tuo laihtuminen oli tosiaan se sysäys joka laittoi pyörät pyörimään. Ja ne pyörät eivät pysähdy!


Jos aikaa liikunnalle aamulla ei löydy, olisi sitä sitten harrastettava töiden tai koulun jälkeen. Ja silloinhan meitä useimpia painaa väsymys, joka usein johtuu muistakin seikoista kun töistä.

Epäterveellinen ja liian harvoin tapahtuva syöminen voi esimerkiksi olla yksi syy. Kaikki meistä eivät esimerkiksi syö aamupalaa, en minäkään ennen syönyt. En edelleenkään syö ennen salia, juon vain kaksi kuppia kahvia koska minun ei yksinkertaisesti tee mieli ruokaa. Salin jälkeen on kuitenkin kiljuva nälkä, joten aamupala menee alas ilman mitään ongelmia. No, ne ketkä syövät aamupalaa, eivät välttämättä kuitenkaan syö töissä mitään. Kahdeksan tuntia syömättä on aika pirun pitkä aika, joten ei ole ihme että väsymys painaa kun viimein raahautuu kotiin jossa sitten syödäänkin koko päivän edestä. Ja lopulta ähky on niin kova että matka keittiöstä sohvalle tuntuu marathonilta. Yleensä ruokalistalta löytyy jotakin helppoa ja nopeaa, pakastepitsaa tai mikroruokaa.

Eli, ennen töihin lähtöä, syö aamupala! Muista myös syödä töissä, sillä jos sinulla ei ole huutava nälkä kun saavut kotiin, voit jopa tehdä ruokaa. Iso osa terveellisistä resepteistä on todella simppeleitä ja nopeita tehdä. Ja varmasti parempia kuin yksikään pakastepitsa!

Suunnittelemalla pääsee helpolla kokkauksenkin kannalta. Ensinnäkin, suunnittele etukäteen mitä ruokaa aiot tehdä ja kokoa ostoslista. Minä haen aina tarpeet kahteen ruokaan kerralla, koska tuoreet ainekset pilaantuvat suhteellisen nopeasti. Teen ruokaa kuitenkin suuren määrän kerralla ja sitten syödään samaa ruokaa muutama päivä. Kaupassa ei siis tarvitse käydä kuin pari kertaa viikossa ja koska tiedetään mitä ollaan hakemassa, on reissu aika nopeasti hoidettu.

Erilaiset pastat, kastikkeet ja keitot ovat mitä moninaisimpia, helpoimpia ja nopeimpia ruokalajeja joiden valmistamiseen löytyy varmasti aikaa. Jauhelihan ruskistuessa voi tehdä nopeasti yksinkertaisen salaatin. Keiton poristessa ehtii hyvin käyttää koiran pissalla. Ja ai sitä riemua kun istahtaa pöytään, maistaa itse tekemäänsä ruokaa ja tajuaa että hyväähän se on!

Kun päivän rientojen jälkeen selviytyy viimein hengissä kotiin, ja sohva huutaa sinua nimeltä, on erittäin hankalaa olla vastaamatta sen kutsuun. On kuitenkin olemassa keinoja joilla voi kerätä viimeiset voiman rippeensä ja suunnata vaikkapa kuntosalille tai lenkkipolulle.

Yleensä ihmisillä on jokin tavoite kun he aloittavat liikunnan. Se voi olla vaikkapa yksinkertaisesti hyvä terveys ja se jos mikä, on tavoittelemisen arvoinen asia! Se ei kuitenkaan ole niin nähtävissä oleva asia, kun vaikkapa näkyvät vatsalihakset. Yksi keino saada ahterinsa hilautumaan kohti kuntosalia, on siis tavotteiden asettaminen. Itselleen on hyvä asettaa sekä suuria, että pieniä tavotteita. Suuri tavotteesi voi olla vaikka kahdenkymmenen kilon pudottaminen ja pieni tavotteesi se, että jaksat tehdä tietyn määrän punnerruksia. Tulosten saavuttamiseksi on tehtävä töitä, joten tavotteet motivoivat sinua liikkumaan.


Motivaatio onkin olennaisin osa jokaista asiaa mitä ihminen elämässään tekee. Liikunta ei ole poikkeus. Mieti mikä sinua motivoi liikkumaan tai miten voisit motivoida itseäsi entistä paremmin.

Liikunnan merkitys ihmisen elämässä on hyvin suuri ja sillä on paljon muitakin kuin fyysisiä vaikutuksia. Säännöllinen liikunta parantaa esimerkiksi keskittymiskykyä ja unen laatua, vähentää stressiä ja ahdistusta sekä kohottaa mielialaa, vireyttä ja itsetuntoa. Liikunnan terveysvaikutukset kattavat siis niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin alueen.

Minun itsetuntoni on kohonnut valtavasti tässä kuukausien aikana. Tunnen itseni oikeasti kauniiksi enkä enää koe tarvetta pukeutua valtavan suuriin vaatteisiin. Nykyiset vaatteeni tosin ovat minulle vielä isompia kuin ennen. Pystyn katsomaan peiliin ja hymyilemään. Ihailen hauiksiani jotka erottuvat hieman jo jännittämättäkin. Olen myös energisempi kuin koskaan aiemmin. Ja onnellinen. Todella onnellinen.


Askeleet kohti terveempää elämää ovat siis pieniä, eivät mitään jättiläisen harppauksia. Jokainen meistä pystyy ottamaan ne askeleet jos itse päättää ne ottaa. Tämä on sinun elämäsi, mikset tekisi siitä vielä vähän parempaa!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kolmen tunnin helvetti kannatti

Ai että sitä tuuletuksen ja riemun kiljahdusten määrää maanantaina kun kurkkasin tonne laariin. Iskä alkoi nauramaan, tuo pönttö on siis sen huoneessa ja se istu siinä kaikessa rauhassa koneella kun miä tulin siihen taas perseilemään. "JES! SIELLÄ ON KUTU!" huusin ja pompin. "Noni!" sanoi iskä nauraen.


Ylpeä äiti vahtii pallosiaan.


Kyllä niitä melkoinen rykelmä oli ilmestynytkin!

Eilen huomasin että vauvelit on kuoriutuneet ja ovat nyt sätkivänä kasana tuolla samassa nurkassa. Nappasin siis uroksen takaisin tuonne isompaan kun se saa turpaan vähän turhan rankasti. On se äitinä oleminen raskasta kun pitää ukkokin piestä siinä sivussa.

Ja siitä isommasta puheenollen..



Paljon on taas vettä virrannut Niilissä ja niin on täällä meilläkin! On tossa kaksnelikymppisessä toi kasvimaailma muuttunut tässä matkan varrella mutta kun nekin on eläviä olentoja niin kasvaahan ne. On se kyllä melkonen ryteikkö aina välillä!

Mutta entäs sitten se isoin? Tyhjillään on vielä, eilen ostin lämmittimen sinne. Etenen sen kanssa pikkuhiljaa, varsinkin nyt kun työt (lue: rahat) loppui. Kjeh, kyllä toi kaksnelikymppinen näyttää niin purkille ton rinnalla. Siitä tulee min oma mörkölandia <3




Mutta joo, koska poikaset on nyt kuoriutuneet niin seuraavaksi varmaan hehkutan taas sitä kun ne lähtee uimaan!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Mömmöjä naamaan ja tissitkin katoaa

Nyt minäkin olen ruvennut siihen.. Olen siis mömmöjen käyttäjä. Ja myös pillereiden. Aiemmin ajattelin asiaa mutta se jäi taka-alalle pompahtaakseen esiin aivan yllättäen.

Nimittäin yhtenä aamuna maistoin Jennalta jotain proteiini-palautusjuomaa mitä lieneekään ja se oli itseasiassa ihan hyvää. Minulla on ollut sellanen kuva että ne kaikki maistuu ihan kamalalle esanssille ja muutenkin ällölle. Mutta Jennan sheikkerin sisältö oli itseasiassa jopa hyvää. Noh, puhuin Konstalle kotona että ajattelin että voisin ostaa sitä samaa mitä Jennalla on enkä saanut edes lausetta loppuun kun eteen alkoi ilmestyä kaiken maailman purkkia ja purnukkaa.


Putelissa lukee että tuota pitäisi laittaa yksi desi 3-4 desiin vettä. No ei helvetissä! Sehän ois sellasta lusikoitavaa mönjää, yäk. Laitoin tota sellaset kolme ruokalusikallista ja sheikkerin melkein täyteen vettä. Ei muuten ollu puolikskaan niin hyvää kun Jennan mutta kyllä tota nyt joi ja kun ilmasiks sai...





Ja sitten on jotain tällasia kapseleita, aminohappoja. Näitä pitää ottaa kolme ennen salia ja kolme sen jälkeen, niin Konsta neuvoi. No, tänään vedin ekat setit molempia, saa nähdä onko mitään vaikutusta mihinkään, tuskinpa niistä haittaakaan on.

Syömiset on nyt ollu töiden loppumisen jälkeen ollu ihan mitä sattuu, lähinnä nuudeleita ja leipää, muroja ja pakastepitsoja. Äitillä on tullu jumiteltua nyt taas niin en oo viittiny suuremmin kotona kokkailla. Ja nyt nää pyhät vielä sotkee. No, josko sunnuntaina kävis sitten kaupassa ja yrittäis vähän taas ryhdittää näitä syömisiä.


Helmikuussa ottelin vähän mittoja itsestäni ja se kuukausittain mittaileminen vähän jäi mutta eipä tuo ole niin huonokaan juttu. Tänään kuitenkin mittailin taas vähän paikkoja ja tulosten on nyt aika tulla päivänvaloon!

17.2.2014

Pohje= 37,5
Reisi= 54,8
Perse= 96
Vatsa= 83
Lantio 87,5
Vyötärö= 72
Hauis= 28.7
Rinta 91

18.4.2014

Pohje= 38,5
Reisi= 54
Perse= 96
Vatsa= 83
Lantio=87
Vyötärö= 68 (?!)
Hauis= 29
Rinta= 88,5

Muutoksia on tullut ja ei ole tullut Pohkeet ja hauikset ovat kasvaneet, hmm, ihan hieno juttu. Paikat ovat myös pienenneet ja ärsyttävimmät kohdat tietenkin pysyneet ennallaan. Eli perse ja vatsa. En tajua miten tosta vyötäröstä on lähtenyt noin paljon, mutta sehän on vaan hyvä juttu. Ja nyyh, min tissit katoaa! No, jos ne on ollu läskikimpaleet niin sietää lähteäkin! Konsta vielä mittas hauiksen jännittyneenä ja 30 senttiä se näytti olevan.


No, katsellaan miten mömmöt lähtee vaikuttamaan, koska ennen kun huomaankaan, on taas viides päivä ja silloin tarkastellaan taas ruhon muotoja!