sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Liian kiireinen terveelliseen elämään

Nykyään kaikkien lempiharrastus tuntuu olevan ainainen kiire. Se toimii myös hyvänä tekosyynä esimerkiksi huonoille elämäntavoille.

"Harrastaisin kyllä liikuntaa mutta kun en ehdi!"
"Tekisin kyllä ruokaa mutta kun siihen menee niin paljon aikaa!"
"Liikkuisin kyllä mutta olen töiden jälkeen niin väsynyt!"

Jokainen meistä tunnistaa varmasti itsensä tai tuttavansa edellä mainituista tokaisuista. Ainakin minulla ne olivat kovassa käytössä vielä hetki sitten, mutta päätin muuttaa asian. Ja jos minä pystyin siihen, niin pystyt sinäkin!

Aloitetaanpa ihan perusseikoista. Nukut noin kahdeksan tuntia vuorokaudesta ja toiset kahdeksan tuntia olet töissä. Sinulla on siis kahdeksan tuntia aikaa tehdä jotakin muuta, mutta mitä? Asioiden etukäteen suunnittelulla on huima vaikutus. Kymmenen minuutin suunnittelun on sanottu säästävän kaksi tuntia. Joten jokaisen aikataulusta löytyy varmasti edes se puolen tunnin rako, jonka voi käyttää liikunnan parissa. Jos aika töiden jälkeen on kortilla, mitä jos kokeilisit liikkua ennen töitä?


Minä käyn salilla aina aamuisin, jopa nyt kun olen työtön, herään reippaasti neljästi viikossa kello seitsemän, että ehdin kahdeksaksi salille. Minun päiväni käynnistyy sillä ja koko loppupäivän voin tehdä mitä haluan, tietysti energiaa pursuten.

Jos aikoo lisätä liikuntaa päiväohjelmaansa, ei heti ensimmäiseksi kannata varata siihen aikaa kolmea tuntia viidesti viikossa. Puoli tuntia kerran tai kahdesti viikossa on jo hieno alku ja käytettävää aikaa tai kertoja viikossa voi lisätä vähitellen. Myös kuuluisa hyötyliikunta on oiva keino lisätä liikuntaa elämäänsä aikaa "tuhlaamatta." Työmatkat voi kulkea kävellen tai polkupyörällä auton tai bussin sijasta.

Isoin askel on kuitenkin se, että jostain on ennen pitkää luovuttava. Ihmiset käyttävät aikaansa asioihin jotka ovat heille tärkeitä ja jättävät vähemmälle huomiolle asiat joilla ei ole heille merkitystä. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin oma terveys? Liikunta ja terveys kulkevat käsi kädessä, joten mitäpä jos nousisit sohvalta, laittaisit läppärin kiinni ja lähtisit mukavalle kävelylle keväiseen luontoon? Saatat yllättyä!


Minä olin elämäni ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta täysin antiliikunnallinen ihminen. Pienenä kyllä tykkäsin pelata kavereiden kanssa jalkapalloa ja liikuntatunnitkin olivat vielä ihan kivoja mutta asiat muuttuivat. Olin aina hieman pidempi ja isompi kuin muut ja yleensä myös hieman kömpelö ja hidas. Sen takia osallistuminen mihinkään ei oikein innostanut. Pesäpallo tosin lensi hevon kuuseen, silloin kun siihen osuin...
Inhosin myös sitä tunnetta kun tulee kuuma, melkein näihin päiviin asti. Mutta niin ne asiat muuttuu kun se oma juttu löytyy. Olen kahdesti aiemminkin käynyt salilla säännöllisesti, en tosin koskaan näin kauan kuin nyt. Ensimmäisen kerran kävin hetken, olisikohan se ollut joskus ysillä. Sitten se vaan jotenkin jäi ja vuodet vieri. Sitten aloin käymään joskus viime vuoden loppupuolella ja taas se vain jäi, tällä kertaa ponnahtakseen uudestaan pintaan. Lukio oli ohi ja kesän kääntyessä syksyyn ja lopulta talveen, olin laihtunut varmaan kymmenen kiloa tekemättä mitään. Stressi lihottaa nääs. Mutta tuo laihtuminen oli tosiaan se sysäys joka laittoi pyörät pyörimään. Ja ne pyörät eivät pysähdy!


Jos aikaa liikunnalle aamulla ei löydy, olisi sitä sitten harrastettava töiden tai koulun jälkeen. Ja silloinhan meitä useimpia painaa väsymys, joka usein johtuu muistakin seikoista kun töistä.

Epäterveellinen ja liian harvoin tapahtuva syöminen voi esimerkiksi olla yksi syy. Kaikki meistä eivät esimerkiksi syö aamupalaa, en minäkään ennen syönyt. En edelleenkään syö ennen salia, juon vain kaksi kuppia kahvia koska minun ei yksinkertaisesti tee mieli ruokaa. Salin jälkeen on kuitenkin kiljuva nälkä, joten aamupala menee alas ilman mitään ongelmia. No, ne ketkä syövät aamupalaa, eivät välttämättä kuitenkaan syö töissä mitään. Kahdeksan tuntia syömättä on aika pirun pitkä aika, joten ei ole ihme että väsymys painaa kun viimein raahautuu kotiin jossa sitten syödäänkin koko päivän edestä. Ja lopulta ähky on niin kova että matka keittiöstä sohvalle tuntuu marathonilta. Yleensä ruokalistalta löytyy jotakin helppoa ja nopeaa, pakastepitsaa tai mikroruokaa.

Eli, ennen töihin lähtöä, syö aamupala! Muista myös syödä töissä, sillä jos sinulla ei ole huutava nälkä kun saavut kotiin, voit jopa tehdä ruokaa. Iso osa terveellisistä resepteistä on todella simppeleitä ja nopeita tehdä. Ja varmasti parempia kuin yksikään pakastepitsa!

Suunnittelemalla pääsee helpolla kokkauksenkin kannalta. Ensinnäkin, suunnittele etukäteen mitä ruokaa aiot tehdä ja kokoa ostoslista. Minä haen aina tarpeet kahteen ruokaan kerralla, koska tuoreet ainekset pilaantuvat suhteellisen nopeasti. Teen ruokaa kuitenkin suuren määrän kerralla ja sitten syödään samaa ruokaa muutama päivä. Kaupassa ei siis tarvitse käydä kuin pari kertaa viikossa ja koska tiedetään mitä ollaan hakemassa, on reissu aika nopeasti hoidettu.

Erilaiset pastat, kastikkeet ja keitot ovat mitä moninaisimpia, helpoimpia ja nopeimpia ruokalajeja joiden valmistamiseen löytyy varmasti aikaa. Jauhelihan ruskistuessa voi tehdä nopeasti yksinkertaisen salaatin. Keiton poristessa ehtii hyvin käyttää koiran pissalla. Ja ai sitä riemua kun istahtaa pöytään, maistaa itse tekemäänsä ruokaa ja tajuaa että hyväähän se on!

Kun päivän rientojen jälkeen selviytyy viimein hengissä kotiin, ja sohva huutaa sinua nimeltä, on erittäin hankalaa olla vastaamatta sen kutsuun. On kuitenkin olemassa keinoja joilla voi kerätä viimeiset voiman rippeensä ja suunnata vaikkapa kuntosalille tai lenkkipolulle.

Yleensä ihmisillä on jokin tavoite kun he aloittavat liikunnan. Se voi olla vaikkapa yksinkertaisesti hyvä terveys ja se jos mikä, on tavoittelemisen arvoinen asia! Se ei kuitenkaan ole niin nähtävissä oleva asia, kun vaikkapa näkyvät vatsalihakset. Yksi keino saada ahterinsa hilautumaan kohti kuntosalia, on siis tavotteiden asettaminen. Itselleen on hyvä asettaa sekä suuria, että pieniä tavotteita. Suuri tavotteesi voi olla vaikka kahdenkymmenen kilon pudottaminen ja pieni tavotteesi se, että jaksat tehdä tietyn määrän punnerruksia. Tulosten saavuttamiseksi on tehtävä töitä, joten tavotteet motivoivat sinua liikkumaan.


Motivaatio onkin olennaisin osa jokaista asiaa mitä ihminen elämässään tekee. Liikunta ei ole poikkeus. Mieti mikä sinua motivoi liikkumaan tai miten voisit motivoida itseäsi entistä paremmin.

Liikunnan merkitys ihmisen elämässä on hyvin suuri ja sillä on paljon muitakin kuin fyysisiä vaikutuksia. Säännöllinen liikunta parantaa esimerkiksi keskittymiskykyä ja unen laatua, vähentää stressiä ja ahdistusta sekä kohottaa mielialaa, vireyttä ja itsetuntoa. Liikunnan terveysvaikutukset kattavat siis niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin alueen.

Minun itsetuntoni on kohonnut valtavasti tässä kuukausien aikana. Tunnen itseni oikeasti kauniiksi enkä enää koe tarvetta pukeutua valtavan suuriin vaatteisiin. Nykyiset vaatteeni tosin ovat minulle vielä isompia kuin ennen. Pystyn katsomaan peiliin ja hymyilemään. Ihailen hauiksiani jotka erottuvat hieman jo jännittämättäkin. Olen myös energisempi kuin koskaan aiemmin. Ja onnellinen. Todella onnellinen.


Askeleet kohti terveempää elämää ovat siis pieniä, eivät mitään jättiläisen harppauksia. Jokainen meistä pystyy ottamaan ne askeleet jos itse päättää ne ottaa. Tämä on sinun elämäsi, mikset tekisi siitä vielä vähän parempaa!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kolmen tunnin helvetti kannatti

Ai että sitä tuuletuksen ja riemun kiljahdusten määrää maanantaina kun kurkkasin tonne laariin. Iskä alkoi nauramaan, tuo pönttö on siis sen huoneessa ja se istu siinä kaikessa rauhassa koneella kun miä tulin siihen taas perseilemään. "JES! SIELLÄ ON KUTU!" huusin ja pompin. "Noni!" sanoi iskä nauraen.


Ylpeä äiti vahtii pallosiaan.


Kyllä niitä melkoinen rykelmä oli ilmestynytkin!

Eilen huomasin että vauvelit on kuoriutuneet ja ovat nyt sätkivänä kasana tuolla samassa nurkassa. Nappasin siis uroksen takaisin tuonne isompaan kun se saa turpaan vähän turhan rankasti. On se äitinä oleminen raskasta kun pitää ukkokin piestä siinä sivussa.

Ja siitä isommasta puheenollen..



Paljon on taas vettä virrannut Niilissä ja niin on täällä meilläkin! On tossa kaksnelikymppisessä toi kasvimaailma muuttunut tässä matkan varrella mutta kun nekin on eläviä olentoja niin kasvaahan ne. On se kyllä melkonen ryteikkö aina välillä!

Mutta entäs sitten se isoin? Tyhjillään on vielä, eilen ostin lämmittimen sinne. Etenen sen kanssa pikkuhiljaa, varsinkin nyt kun työt (lue: rahat) loppui. Kjeh, kyllä toi kaksnelikymppinen näyttää niin purkille ton rinnalla. Siitä tulee min oma mörkölandia <3




Mutta joo, koska poikaset on nyt kuoriutuneet niin seuraavaksi varmaan hehkutan taas sitä kun ne lähtee uimaan!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Mömmöjä naamaan ja tissitkin katoaa

Nyt minäkin olen ruvennut siihen.. Olen siis mömmöjen käyttäjä. Ja myös pillereiden. Aiemmin ajattelin asiaa mutta se jäi taka-alalle pompahtaakseen esiin aivan yllättäen.

Nimittäin yhtenä aamuna maistoin Jennalta jotain proteiini-palautusjuomaa mitä lieneekään ja se oli itseasiassa ihan hyvää. Minulla on ollut sellanen kuva että ne kaikki maistuu ihan kamalalle esanssille ja muutenkin ällölle. Mutta Jennan sheikkerin sisältö oli itseasiassa jopa hyvää. Noh, puhuin Konstalle kotona että ajattelin että voisin ostaa sitä samaa mitä Jennalla on enkä saanut edes lausetta loppuun kun eteen alkoi ilmestyä kaiken maailman purkkia ja purnukkaa.


Putelissa lukee että tuota pitäisi laittaa yksi desi 3-4 desiin vettä. No ei helvetissä! Sehän ois sellasta lusikoitavaa mönjää, yäk. Laitoin tota sellaset kolme ruokalusikallista ja sheikkerin melkein täyteen vettä. Ei muuten ollu puolikskaan niin hyvää kun Jennan mutta kyllä tota nyt joi ja kun ilmasiks sai...





Ja sitten on jotain tällasia kapseleita, aminohappoja. Näitä pitää ottaa kolme ennen salia ja kolme sen jälkeen, niin Konsta neuvoi. No, tänään vedin ekat setit molempia, saa nähdä onko mitään vaikutusta mihinkään, tuskinpa niistä haittaakaan on.

Syömiset on nyt ollu töiden loppumisen jälkeen ollu ihan mitä sattuu, lähinnä nuudeleita ja leipää, muroja ja pakastepitsoja. Äitillä on tullu jumiteltua nyt taas niin en oo viittiny suuremmin kotona kokkailla. Ja nyt nää pyhät vielä sotkee. No, josko sunnuntaina kävis sitten kaupassa ja yrittäis vähän taas ryhdittää näitä syömisiä.


Helmikuussa ottelin vähän mittoja itsestäni ja se kuukausittain mittaileminen vähän jäi mutta eipä tuo ole niin huonokaan juttu. Tänään kuitenkin mittailin taas vähän paikkoja ja tulosten on nyt aika tulla päivänvaloon!

17.2.2014

Pohje= 37,5
Reisi= 54,8
Perse= 96
Vatsa= 83
Lantio 87,5
Vyötärö= 72
Hauis= 28.7
Rinta 91

18.4.2014

Pohje= 38,5
Reisi= 54
Perse= 96
Vatsa= 83
Lantio=87
Vyötärö= 68 (?!)
Hauis= 29
Rinta= 88,5

Muutoksia on tullut ja ei ole tullut Pohkeet ja hauikset ovat kasvaneet, hmm, ihan hieno juttu. Paikat ovat myös pienenneet ja ärsyttävimmät kohdat tietenkin pysyneet ennallaan. Eli perse ja vatsa. En tajua miten tosta vyötäröstä on lähtenyt noin paljon, mutta sehän on vaan hyvä juttu. Ja nyyh, min tissit katoaa! No, jos ne on ollu läskikimpaleet niin sietää lähteäkin! Konsta vielä mittas hauiksen jännittyneenä ja 30 senttiä se näytti olevan.


No, katsellaan miten mömmöt lähtee vaikuttamaan, koska ennen kun huomaankaan, on taas viides päivä ja silloin tarkastellaan taas ruhon muotoja!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Olipa kerran..

Rakastunut pari joka löysi oman pienen lemmenpesän.


Se oli juuri sitä mitä he olivat etsineet! Lämmin, kotoisa, suojaisa. Rauhallinen, ei minkään hälinän keskellä. Nyt he voisivat rauhassa keskittyä toisiinsa. Innoissaan he tutkailivat uutta kotiaan.


"Ikkunasta on ainakin hyvät maisemat!" totesi rouva.


"Ja mikä ihana puutarha!"


"Tämän varjossa on kauniina päivänä mukava nautiskella."


Rouva katsahti peiliin. Muuttostressi näkyi vielä hänen kasvoiltaan.


"Pidätkö sinä tästä paikasta kulta?" kysyi herra ympärilleen katsellen.


"Minusta täällä on aika, öh, rehevää."

Ja rehevää heillä totta vie onkin! Puutarha yltää kattoon asti.




Vihreän lisäksi löytyy myös punaista väriä.


Ja vielä kahta eri sorttia.


Jotkin kasvit ovat hyvin viehkon näkösiä, kuka tietää mitä niistä tulee kun kasvu pääsee vauhtiin!


Tumman, jykevän suojapaikan varjossa on mukava levähtää.

Rakastavaiset voivat keskittyä vain toisiinsa sillä seuranaan heillä on lähes huomaamaton kunnossapitotiimi.



Ne huolehtivat että seinät ovat puhtaat.


Myös puutarhan hoito kuuluu heidän tehtäviinsä.



Kuten myös lattian pesu.


Sekä huonekalujen siistiminen.

Rakastavaiset odottavat muuttostressin lieventymistä jotta he voivat keskittyä omaan pieneen unelmaansa. Heidän tavoitteensa on nimittäin hankkia oma pieni perhe, 50-70 herttaista munaa josta sitten kehittyy oma pieni pesue. Toivottakaamme onnea heidän haaveelleen!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Työn ja tuskan takana

Ai mikä? No yritin eilen vissii kaks tuntia ladata tota videota tänne, luovutin. Tänään sain sen tehtyä, joten nyt, pidemmittä puheitta, eilisen kuulumisia


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen videopostaus! Iik!



Haluaako joku näitä lisää vai onko ihan tuhoontuomittu idea? :D

PS. Sori, tosi tosi kökkö laatu..

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kolmen kuukauden tulokset

Se on taas "legendaarinen" viides päivä eli puolialastomien kuvien aika! Viides päivä on myös aina minun ja Janin kuukausipäivä mutta tänäänpäs sattuu olemaan vuosipäivä, viisi vuotta.. Mutta siitä tarinoiminen jääköön nyt jollekin muulle kerralle sillä nyt tirkistellään meiksin ruhoa!



Huomaako kukaan mitään muutoksia tai edistyksiä? Tämä menee kerta kerralta hankalammaksi mutta kyllä minä aina jotain pientä jostain revin! Ylemmässä kuvassa näkyy ehkä hiuksen hieno vatsan pienentyminen.. Ja reisi on ehkä hieman pienentynyt.. Ehkä? Noi reidet ja perse on sellanen totaali ällötysärsytys jotka haluan oikeesti timmiin kuntoon. En halua että ne on sellaset hyllyvät möhkäleet kun ne nyt on. Tai ainakin minusta tuntuu sille.

Tässä on myös ne lupailemani kuvat eestä ja takaa. Vertailukuvia näiden kanssa ei nyt ole mutta ensi kuussa sitten on! Kiinteän pyllyn ja reisien lisäksi min haaveissa on vatsalihakset, edes ihan pienen pienet näkyvät vatsalihakset.. Kyllä minä ne sieltä vielä esiin kaivan!



Toi perä on ihan järkky enkä olis halunnut edes laittaa koko kuvaa tänne mutta lupasin sen itselleni ja edistystä on aina yhtä jännittävää seurailla, ehkä sitä tapahtuu täällä takaosastollakin..
Ja min hartiat on vinot! Tai sitten vaan seison jotenkin ihmeellisesti tossa kuvassa. En tiedä, typerä kuva!

Mutta jotta tämä ei nyt menisi ihan marmattamiseksi taas, niin vilkaistaan mitä on tapahtunut aikavälillä 5.1.2014 - 5.4.2014! Eli nyt on kolme kuukautta salilla huhkimista takana. Mukaan on mahtunut myös satunnaista zumbaa ja uintia mutta pääpaino on kuitenkin ollut still alive nigga shittii! Ja nyt kaksi viikkoa sitten aloin käymään salilla neljästi viikossa, kaksi jalkapäivää siis. Huhheijaa! Mutta tällä aikataululla meinaan nyt jatkaa.



Kyllä noi reidet näköjään pienentyy vaikka minusta ei sille tunnukkaan. Ja kyllä hanurissakin on tainnut jotain tapahtua!

Mitä tästä opimme? Jos harrastat jotain liikuntaa jossa tavoitteesi on muokata hieman (tai vähän enemmänkin) vartaloasi, muista ottaa kuvia! Tää on tosi motivoivaa sitten seurailla näitä tuloksia kun vaaka ei tosiaan kerro mitään ja eihän kukaan muista miltä peilikuva on kuukausi sitten näyttänyt. Vaa'asta puheenollen, oon viimeksi katsonut painoni joskus hmm... Kaksi kuukautta sitten? Noh, uimahallissa kun viimeksi kävin. Ja lukema oli 66 kiloa. Olen viimeksi ala-asteella painanut jotain kutosella alkavaa! Kjeh :D

Niin, se venyttely.. Se nyt on vieläkin toteuttamatta, helvetti sentään! Tarkotus olisi että torstait ois venyttelypäiviä kun silloin on salilla mummopäivä. Mutta, ennen venyttelyähän pitää lämmitellä ja ajattelin että se zumbahan ois hyvä siihen. No, tän viikon torstaina mulla oli kymmenen vuoro joten en jaksanut alkaa riekkumaan, ehkä tällä viikolla sitten..

Tää viikko on ollu myös ihan järkyttävä mässyviikko. Karkkia, paljon karkkia, ja siihen vielä jäätelöä messiin! Ja Toros! Ei hele! Mutta viikko on muutenki ollu jotenkin pää kainalossa juoksemista niin syömiset on menny ihan miten sattuu. No, huomenna on taas uusi päivä, ja yli huomenna ja ensi vuonna! Työt loppuu kohta niin ajattelin että jos alkaisi siinä sitten suunnittelemaan kunnon ruokavalioremppaa! Ainakin ne helvetin karkit vähän vähemmälle. Oon muutenki huomannu että syön karkkia jos mulla on muutenkin nälkä.

Mutta miltäs tämä minun kehtiys näyttää muiden silmissä? Olisi kiva kuulla kommentteja :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Paljasta pintaa

Muistaako kukaan tätä järkyttävää hökötystä mikä on ties mille otukselle suunniteltu? Ei kuitenkaan sellaiselle otukselle kun minä olen. Joten modattu ja näin ollen hitusen paremmin istuva versio tuleekin tässä!




Siinä on joka kulmasta! Maastohousut ei ehkä ole ihan parhain yhdistelmä tämän paidan kanssa mutta kun ei muita pöksyjä löydy valikoimasta. Otsikostakin voi päätellä että paita on melko ilmava mutta hoikistuneen varren myötä sitä kehtaisi ehkä jopa pitääkkin noin. Äitin kanssa mietittiin että voisi olla kiva paita vaikka kesällä rannalla. Pitää ehkä jostain joskus ostaa joku keltanen toppi tonne alle, sitten voisin ihan oikeasti käyttää sitä ihmisten ilmoillakin. Ehkä..


Pakollinen ihme muikistus ilme


Ja näin tapahtuu kun kuvaaja ei osaa käyttäytyä..

Mutta eipä tässä muuta kun morjens!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Seiskaluokan sydänsuruja

Ja taas pukkaa ainekirjoitusta! Toivottavasti joku jaksaa lukea näitä ja hänellä joka lukee, on vähintään yhtä hauskaa kun minulla. Hyvin tulee mieleen fiiliksiä ja muistoja ajoilta kun näitä on siellä tunnilla kirjoitellut. Eihän siitä olekkaan kun kun sellanen seitsemän vuotta. Huoh, olen vanha.. Niin joo, se aine.

Melinan uneton yö

Kello alkoi lähestyä kymmentä. Melina istui kyynel poskea pitkin valuen tietokoneen äärellä. Hän oli juuri saanut kuulla kuinka poika, josta hän piti, ei pitänytkään hänestä. Hänen jokaista lihastaan särki, ja hän tärisi kauttaaltaan. Melinan ystävät yrittivät turhaan piristää häntä. "Kello on jo paljon, suljehan nyt se tietokone, ja mene pesulle." Melinan äiti sanoi astuessaan Melinan huoneeseen. "Joo joo!" Melina puuskahti. "Sinua varmasti väsyttääkin, kun silmäsi ovat tuon näköiset." tytön äiti jatkoi. Onneksi äiti ei tajunnut hänen itkeneen. Vastahakoisesti Melina sulki tietokoneen kavereiden toivotellessa hänelle jakselemisia. Hän nousi penkiltä, katsoi itselleen seuraavaksi päiväksi vaatteet, ja meni suihkuun.
Hänen mielessään pyörivät äskeiset keskustelut. "Kaikki tekee virheitä joskus, mut nyt miä olen tehny ison sellasen." Tuo karmea lause riivasi Melinan mieltä, ja vaikka hän oli suihkussa, tunsi hän kyynelten valuvan jälleen poskillaan. Melina puristi pesusientä nyrkissään niin että siitä tuli todella paljon vaahtoa. Suihkun jälkeen Melina paineli huoneeseensa.
Hän kirjoitti päiväkirjaan koko päivän tapahtumat juurtajaksain. Sen tehtyään hän otti mp3-soittimensa pöydältä, ja alkoi kuunnella musiikkia. Joka ikinen kappale muistutti pojasta. Lopulta Melina paiskasi raivostuneena soittimen lattialle, mikä sai hänen kaninsa säpsähtämään. Kappaleiden tuomat muistot alkoivat pyöriä Melinan pään sisällä.
Joulu palasi hänen mieleensä. Hän muisti kuinka poika oli pitänyt häntä kädestä kiinni, ja kuinka hyvä mieli Melinalle oli siitä tullut. Hänen mieleensä tuli uusivuosi. Se kuinka Melina ja poika olivat halanneet uudenvuoden vaihtuessa. Kuinka he olivat suudelleet ensimmäisen kerran. Kaikki nuo ihanat, mutta niin kipeät muistot palasivat Melinan mieleen. Hän muisti miten lämmin käsi pojalla oli, ja kuinka se lämmittikään Melinan kylmiä sormia. Mieleen palasi sekin, kuinka poika halasi häntä, ja sanoi hymyillen "Nähää huomenna." Viimeisenä tytön mieleen palasi pojan hellä suudelma.
Ja nyt, kaikki oli ohi. Melina purskahti lohduttomaan itkuun. Hän itki onnettomana kasvot vasten tyynyä. Tytön ruumis tärisi hänen itkiessään. Hän puristi peittoa itseään vasten.
Melina kääntyi selälleen ja katsoi silmät lasittuneena kohti kattoa. Hänen tummanruskeat silmänsä punottivat. Kyyneleet valuvat yhä vuolaasti tytön poskilla tämän maatessa elottoman oloisenä sängyllä. Melina ei tiennyt kuinka myöhä oli, mutta hänen surusta väsyneet silmänsä alkoivat painua kiinni. Päivä oli ollut tytölle raskas, ja niin tulisivat vielä seuraavatkin päivät olemaan. Lopulta, lopen uupuneena Melina nukahti levottomaan uneen.

Hoh, tätä en muistanutkaan ollenkaan. Tämä on nimittäin täysin based on true story. Minua ei ehkä ikinä ole loukattu noin paljon. Olen kuitenkin päässyt asiasta täysin yli, enkä tosiaan edes muistanut sitä sen kummemmin. Tuolloin tietenkin luulin että en toivu asiasta ikinä.
Ja kyllä, poika sanoi minulle että olin iso virhe, herttaista eikö? Voisi kaivella vanhoja päiväkirjoja esiin ja lueskella mitä hyvin angstisen yläaste-Reetan päässä on joskus muinoin liikuskellut.
Opettajan kommentit ovat edelleen yhtä oleellisia kuin ennenkin ja epäselviä. "Pojan nimi?" on yksi ensimmäisiä josta saan selvää. Aha, näköjään ainut. Olisi vissiin pitänyt mennä lääkäriksi tuon miehen. Arvosanaksi olen saanut 8 ja puoli.

Mietin että minun on ollut pakko kirjoittaa tämä aine melkein heti tuon tapahtuman jälkeen koska enhän miä muuten olisi voinut olla niin tyhmä että olisin tehnyt näin avoimen ainekirjoituksen. Tai no, olen voinut olla. Nyt olen kuitenkin erittäin tyytyväinen että olen tämän joskus tehnyt. Toi tapaus teki minusta vahvemman ihmisen. Ja katkeran, hyvin pitkäksi aikaa. Mutta hengissä selvittiin!