tiistai 27. toukokuuta 2014

Loppusuoralla.. Eipäs kun puolivälissä!

Hahah, ajantajuhan tässä on näköjään kadonnut! Tai no ei nyt oikeastaan. Aloin tässä nimittäin miettiä että miten ihmeessä tämä herkkulakko on mennyt näin nopeasti jos se muka jo ensi maanantaina loppuu. No eihän se lopu! Oon näköjään laskenu viikot "hieman" väärin, tai siis ajatuskatkohan siinä on päässyt käymään. Nimittäin toinen päivähän alkaa se neljäs viikko. Noh, sattuuhan näitä.

Mutta eipä tuo haittaa. Ekan viikon teki tosi tiukkaa ja sen jälkeen ajatus on jäänyt enimmäkseen taka-alalle. Jäätelöä tietysti teki noilla helteillä mieli välillä hyvinkin paljon ja äitin pakastimessa on yksi buffetti joka kuiskailee nimeäni mutta olen sinnikkäästi kieltäytynyt kuulemasta sen kutsua.

Iso koetinkivi oli pienen tytön synttärit sillä viikolla kun lakko alkoi. Siellä oli salmiakkia!! Mutta selvisin ahtamalla napaani ällömakeaa kakkua ja muffineja. Yhdet kekkerit on viikonloppuna mutta siellä tuskin on karkkia, sipsiä tai jäätelöä. Ja silloin on hyvä syy herkutella!

Noh, pari viikkoa vielä, eikä tee edes tiukkaa. Mutta aion palkita itseni Ben&Jerry's jätskillä heti kun tämä loppuu, olenhan ollut reipas tyttö!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Oletpas sinä laihtunut, söisit jotain!

Olen kuullut tuon kommentin niin monta kertaa, eikä se minusta ole mikään kohteliaisuus, vaikka se niin olisi tarkoitettukin. Minusta se on niin totaalisen ärsyttävä kommentti ja vain yksi monista!

Olen tosiaan tässä kuluneiden kuukausien aikana laihtunut jonkin verran, totta kai. Ja koska tässä tuppukylässä riittää tuttuja joista osa on tietysti niitä joita ei ihan joka päivä näe, huomaavat he heti muuttuneen muotoni. Vaan kertaakaan en ole kuullut esimerkiksi "Vau!" vaan "Eihän sinua kohta edes nää kun olet laihtunu niin paljon!" "Syö enemmän!" "Oletpas sinä kutistunut!" Yksikään noista kommenteista ei saa minussa aikaan positiivisia tuntemuksia vaikka onhan se kivaa että muutkin huomaavat työni tulokset. No, sitten kun naurahdan kuivasti ja vastaan että: "Joo, oon käyny tässä muutaman kuukauden salilla.." niin minua katsotaan kun olisin sekaisin.


Laihtuminen on monien ihmisen haave ja tavoite sekä tekisi hyvin usean ihmisen terveydentilalle oikein hyvää. Miksi se silti puetaan negatiiviseen asuun? Kaksi vuotta sitten painoin yli 20 kiloa enemmän kuin nyt joten muutos on tietysti ihan valtaisa. Vain murto-osa siitä on suoranaisesti minun itseni saavuttamaa, suurin osa karisi ihan vaan lukiostressin loputtua. Silti olen tosi ylpeä saavutuksistani ja pinnaa alkaa kiristää kun joku sanoo minun näyttävän "riutuneelta." Tulee ihan sellanen syytetty olo, että ne kuvittelee että minulla on ennemmin huumeongelma kuin se että heidän edessään seisoo ihminen joka päätti tehdä muutakin kuin löhötä sohvalla.


Suomalaisethan on tunnetusti vaatimatonta kansaa eikä niitä muidenkaan saavutuksia niin paljon kuulutella. Ehkäpä nuo typerät kommentit on joidenkin tapa sanoa kiertoteitse että "Vau! Mitä olet tehnyt tuon eteen?"
Mutta toisaalta, jos sitä ei viitsi sanoa ihan suoraan niin miksi pitää sanoa mitään? Eihän kukaan, ainakaan toivottavasti, sano tuttavalleen jolle on kertynyt muutama lisäkilo että: "Ethän sinä kohta mahdu ovesta sisään!" tai "Söisit vähemmän!"


Joten eikö se ole toisaalta myös epäkohteliasta kommentoida toisen laihtumista? Minulla on muutama tuttu jotka ovat luonnostaan tosi hoikkia, eikä se oikeasti ole heistä kivaa, joten kommentit syömättömyydestä tai kutistumisesta ärsyttävät heitä luultavasti vieläkin enemmän kuin minua. Ja entäpä jos laihtumisen syynä on vaikka syömishäiriö tai jokin muu sairaus? Saatat loukata jotakuta todella pahasti, välttämättä sitä tarkoittamatta.

Eli seuraavan kerran kun haluat kommentoida jonkun laihtumista, kysy vaikka ensin että "Mitenkäs olet hoikistunut noin paljon?" sen sijaan että lähdet heittelemään nerokkaita sutkautuksia siitä kuinka "muutut näkymättömäksi tuolla menolla".

maanantai 12. toukokuuta 2014

Herkkulakon ensimmäinen päivä

Hah, tänään se alkoi ja on nyt jo tehnyt tiukkaa! Oon hirveä napostelemaan kaikkea ja niin oon tässä tehnytkin pitkin iltaa, oon taas äitillä. Viinirypäleitä, suolakeksejä ilmakuivatulla kinkulla ja pähkinöitä! Pistaasipähkinöitä. Äiti sanoi että niitä voi syödä, kuka nyt äitiä kyseenalaistaa? :D

Joo, noi pistaasit on ehkä vähän siinä ja siinä.. Mut entäs sellanen keksi joita iskä oli nyt keksinyt kantaa kotiin! En oikeesti melkein ikinä syö mitään pipareita tai keksejä, iskä ja äiti nassuttaa niitä aina kahvin kanssa mutta ne on harvemmin sellasia mitkä mulle maistuu. No nyt se oli sitten raahannut jotain maraboun suklaavohveli herkkuloisia kotiin ja söin tänään yhden sellasen. Se on kyllä jo kun melkein karkkia!
Mutta annan nyt ne pähkinät ja tuon piparin anteeksi koska niitä en itseleltäni kieltänyt. Tosin noita pipareita en enää salli, hei ne oli yksittäispakattu ja kaikkea! Eikä niitä pähkinöitäkään tarvi tässä neljän viikon aikana toistuvasti massutella, pitää keksiä jotain korvikkeita.. Hemmetti kun inhoan kuivattuja hedelmiä!

Ja tosiaan, oon täällä äitillä arvatkaapa mitä tuolla keittiön tasolla rötköttää? No avattu levy Milkaa!! Mutta minä pysyn vahvana. Johan tässä on kohta käytävä nukkumaan että jaksaa huomenna pumpille, se on jalkapäivä!

Mutta positiivisena asiana, tein tänään piiiitkästä aikaa ruokaa, oli muuten hyvää! Kyllä tämä tästä taas.


Mököttävä Sulo toivottelee kaikille mukavaa illanjatkoa!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kuukauden haaste #1

Ajattelin nyt aloittaa tällaisen haasteen, itselleni! Eli haastan itseni joka kuukausi tekemään tai olemaan tekemättä jotakin asiaa. Tavoitteena on oppia jotain itsestä, asioista ja kenties muista ihmisistä, tietysti haasteesta riippuen. Aion myös raportoida haasteen mukanaan tuomia ajatuksia ja tuntemuksia.

Tämän kuukauden haaste on yksinkertaisesti, herkkulakko!

Tämä lakko siis käsittää karkit, sipsit ja jäätelön joiden suurkuluttaja olen, erityisesti karkkien.
Leivonnaiset ja piparit sun muut jäävät nyt pois laskuista koska niitä tulee muutenkin syötyä harvoin ja yleensä esimerkiksi silloin jos käy jossain ulkona syömässä tai on jotkut juhlat.


Iih, miten pärjään ilman salmiakkia!?!

Tämän haasteen tarkoituksena on oppia oikeasti nauttimaan noista herkuista ja sijoittamaan ne hetkiin joihin ne sopii ja kuuluu, eli satunnaiseen herkutteluun, ei viikottaiseen ruokalistaan.

Aloitan tämän haasteen huomenna, maanantaina 12.5. ja lopetan sen 2.6.
Eli nämä haasteet tulee siis kestämään aina neljä viikkoa, kuukauden haaste vaan kuulostaa nimenä paremmalta :D

Toivottakaa onnea!

perjantai 9. toukokuuta 2014

11 kysymyksen haaste!

Tänään yllätyin kun peräti kaksi ihmistä oli haastanut minut! Kiitos sinulle Miss Nanny ja sinulle Marsa! :)

11 kysymyksen haasteen säännöt:

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja välittää tämä  haaste heille.
Sinun tulee kertoa blogissasi, ketkä haastat.
Et voi haastaa uudelleen sitä henkilöä, joka haastoi sinut.


11 asiaa minusta:

1. Inhoan hellettä yli kaiken. Kesä on kivaa ja lämpö mutta silloin kun aletaan hipoa sitä kolmeakymmentä niin minua alkaa kyrsiä.
2. Minua on joskus purrut koira ja meni kauan ennen kuin pysytyin taas luottamaan vieraisiin koiriin.
3. Inhoan pinkkiä väriä.
4. Luin viidennelle luokalle asti pelkästään eläimistä kertovia tietokirjoja.
5. Viidennellä kohtasin myös ensimmäisen fantasiakirjani.
6. Olin itsetuhoinen teininä.
7. Ahdistun muutoksista.
8. En haluaisi opiskellä enää, ikinä.
9. Rakastan ukonilmaa.
10. Pelkään puremista.
11. Inhoan makkaraa.

Siinäpä oli 11 erittäin oleellista faktaa minusta!

Ja sitten Miss Nannyn kysymysten pariin!

Mikä on paras vuorokaudenaika sinulle?
- Ehdottomasti aamut. Olen nykyisin aamuvirkku ja aamut on minun omaa aikaa, silloin ei vielä stressaa mikään!
Mihin haluaisit matkustaa, jos raha ja aika eivät olisi esteitä?
-Galapagossaarille! Ne kilpikonnat on nähtävä!
Mikä on lempihedelmäsi?

-Hmm... Kiivi!
Paras lukemasi kirja?

- Voi tää on niin paha... Dragonlancet on parhaita, en osaa päättää parasta.
Minkä taidon haluaisit oppia?

- Haluaisin osata piirtää.
Mikä on lempijuomasi?

- Mikäpä muu kuin kahvi.
Telttailu, hostelli vai hotelli?

- Telttailu!
Mitä kieliä osaat puhua, ainakin teoriassa?

- Suomea ja enkkua, siinäpä se.
Rakkain lapsuusmuistosi?

- Monia monia. Kun kasvatin nuijapäistä sammakoita! Tiedän, oon kriminaali,
Jos sinun täytyisi vaihtaa alaa, mikä työ kiinnostaa eniten?

- No siis mullahan ei ole alaa, ylioppilas, jee. Mutta biologiksi haluaisin.
Kulkuvälineesi? (Auto, polkupyörä, juna, jne.)

- Apostoli!

Sitten vielä Marsan kysymykset.

Lempi elokuvasi?
- Äää, nää on niin vaikeita! Yks parhaimpia ainakin on Viisi legendaa!
Suurin pelkosi?

- Pelko itse
Paras luonteenpiirteesi?

- Oon kuulemma hyvä kuuntelija.
Onko kesäsuunitelmia?

- Eipä ole, töitä jos saisi.
Miten hemmottelet itseäsi?

- Luen, kirjotan, pelaan. Teen jotain vapaata ja luovaa.
Mitkä asiat saa hyvälle tuulelle?

- Ystävät, perhe, lemmikit
Tykkäätkö tutustua uusiin ihmisiin?

- Todellakin, ne on niin ihanan ärsyttäviä että eihän niitä ilman pärjää!
Mitä syöt yleensä aamupalaksi?

- Fitness yogurt muroja :P
Lempi limppari?

- Juon aika vähän limsaa. Sanotaan että sprite.
Uskotko yliluonnollisiin asioihin?

- Uskon
Paras asia blogin pitämisessä?

- Tähän voisi kirjottaa vaikka millasen romaanin mutta lyhyestä virsi kaunis. Paras asia blogin pitämisessä on päästä jakamaan itselleen tärkeitä ja rakkaita asioita ja huomata että muut on kiinnostunu niistä tai niillä on jopa samankaltaisia kokemuksia.

11 kysymystä haastetuille:

Mitä tekisit jos saisit 50 miljoonaa?
Mitä haluat elämältä?
Mikä on oudoin tapasi?
Missä asiassa koet olevasi erityisen lahjakas?
Jos voisit saada jonkun yliluonnollisen kyvyn, minkä haluaisit?
Mikä saa sinut suuttumaan?
Mikä on sinusta kaunista?
Jos voisit nyt samantien muuttaa jonkin asian elämässäsi, mikä se olisi?
Ketä arvostat eniten?
Nukutko vai valvotko mielummin?
Mikä taruolento olisit jos pitäisi valita?

Olipas hankala keksiä kysymyksiä! Näihin pääsevät vastailemaan seuraavat bloggarit:

Adan Salainen Rakkaus

And so I got my wings back

Fuck the fatness, feel the Fitness

Henxu treenaa

Ilotytön päiväkirja

Kahden naisen loukussa

Minnielle

Neuroneista neuroosiin

Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja

TsiSiskot

Varjot nuolevat jalkojani

torstai 8. toukokuuta 2014

Työtön, saamaton, rahaton

Ohhoijaa.. Tuntuu että kaikki on mennyt nyt ihan plörinäksi sen jälkeen kun työt loppui. Siitä on nyt kohta jo kuukausi, enkä ole saanut yhtään mitään aikaseksi. Oon toisaalta kyllä nauttinut olostani, tehnyt kiireettömien ihmisten asioita kuten lukenut, pelannut ja kirjoitellut. Silti koko ajan jyskyttää takaraivossa että ei tän näin pitäisi olla.

Tää ei vaan sovi mulle. Mulla on liikaa aikaa ajatella, liikaa aikaa ahdistua. Sali on onneksi min pakopaikka. Neljänä kertana viikossa voin tunnin ajaksi sulkea min aivot ja antaa ajatusten valua hikenä pois. Suihkun jälkeen kaikki palaa taas.

Rikillä on näppylöitä.
Kuun lopussa on pääsykokeet. En kyllä aio lukea enkä panostaa, kattoa vaan millaset ne on. Ahdistaa silti.
Mulla ei ole rahaa. Mistä saan rahaa?
Mistä saan töitä?

Aaaarg!

Ehkä miä vaan keskityn hiomaan tota min tarinaa. Minusta tulee kirjailija eikä min tarvi enää ikinä mennä kouluun!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Neljän kuukauden tulokset

Ja minuu vituttaa niin paljon! Ensinnäkin, oon ilmeisesti lihonut, vitun upeeta. Ja toisekseen, nää kuvat on aivan hanurista. Viimeinen kerta kun kuvailut hoidetaan äitillä, saatana.


Noh, oon itseasiassa syönyt ihan päin persettä nyt töiden loppumisen jälkeen vaikka asian piti olla juuri päinvastoin. Josko näiden kuvien avulla saisi niskaotteen itsestään taas.


Ja tää on niin raivostuttava...




Kädet on kyllä kasvanu ja siitä oon tyytyväinen mutta mahan ei tarvis kasvaa siinä mukana. Okei, tää on ollu kyllä ihan surkea kuukausi nyt muutenkin. Ensinnäkin, söin pitseriasta ruokaa yks päivä kaks kertaa. KAKS! Kamalaa... Tälle on tehtävä kyllä jotain.


Tähän loppuun lohtukuva min hauiksista... Huomenna on jalkapäivä, aion niin piestä itseni! Nyt raivostuttaa niin paljon että tämä postaus oli nyt tässä!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Rakastan kaikkia min vauvoja!

Kuvien laatu ei päätä huimaa koska kohteet on hyvinkin pieniä mutta kyllä niistä jotain selvää saa. Ja ai että ne on ihania!




Yks päivä kun istuin taas perseelläni iskän huoneen lattialla ja naureskelin kun vauvelit näyttää isoine silmineen ihan siltä kun niillä ois aurinkolasit, totesi Jani että sullahan on siellä parvi Horatio Caineja tulossa. EIH! Inhoan Horatiota! Noh, nyt kyllä kutsun niitä itsekin Horatioiksi!


28. päivä ne alkoi uimaan ja kyllä niitä vielä tänäänkin siellä uiskentelee. Määrä on kyllä pienentynyt paljon, ainakin minusta. Mutta osa on varmaan kuollut ihan kykenemättömyyttään, toiset on ehkä päätyneet hydrien uhreiksi ja osa ainakin suodattimeen. Jos näitä nyt joskus taas lisää tehtailee niin pitää varmaan laittaa sukkahousua suodattimen ympärille. Tosin, en miä välttämättä halua että kaikki jää eloon, niitä oli nimittäin melko paljon. Jos jäisi edes yksi niin olisin tyytyväinen!


#21.4. Kutu huomattu
#24.4. Poikaset kuoriutui
#28.4. Poikaset alkoi uida