torstai 12. kesäkuuta 2014

Ei se ollutkaan niin kamalaa

Hommat alkoikin sitten sen ekan päivän jälkeen sujua, tiistai oli tosi mukava sekä eilinen. Vähän on välillä vielä hakusessa ja kiireen keskellä meinaa iskeä paniikki mutta enää ei ole sellainen olo että pää räjähtää.

Jalat on ollu ihan järkyttävän kipeät, varsinkin tiistaina kun oli jalkapäivä, seittemän tunnin työpäivä ja sit työmatkat taittuu vielä polkupyörällä. Ei meinannu enää illalla kotiin tullessa jalka taittua pois pyörän selästä. Hyvää reeniä ärsyttäville löllökintuille!


Salilla olen jaksanu tunnollisesti käydä, maanantaina töiden jälkeen, tiistaina ennen töitä ja eilen taas töiden jälkeen. Vähän on aina voipunut olo ollu töiden jälkeisissä treeneissä mutta eiköhän se helpota kun pää ja kroppa tottuu tähän rytmiin. Tänään on vapaa ja välipäivä, jalat kiittää.


Herkkulakkokin loppui tosiaan tällä viikolla, en ole ehtiny siitä vielä mitään raporttia kirjottaa mutta karkkia olen kyllä syönyt. Maanantaina vetäsin heti pussin missä äxiä kun otti pannuun niin pirusti että karkkia oli pakko saada. Eilen taas meni filmarin irtokarkkeja mahan täydeltä kun katseltiin leffaa Janin kanssa. Mutta lakon tuntemuksista ja muista kirjoitan jonkunlaisen loppuraportin kuhan ehdin ja jaksan. Sama juttu sen Blackfishin kanssa, aion siitä kirjoittaa mutta en nyt tiedä koska.

Ajattelin vaan tulla kertomaan että en inhoakkaan uutta työtäni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti