tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hirvittävä päivä

Eilen oli ihan kamala päivä. Mulla alkoi siis työt ja asiathan sai hienon käänteen jo heti aamusta. Asia mikä suretti minua jo etukäteen, kääntyikin varsinaiseksi piikiksi persuksiin. Nimittäin lävistysten pois ottaminen.

Minua jännitti etukäteen jo, että meneekö tuo minun smiley työpäivän aikana umpeen, suussa olevat kun tuppaavat parantumaan nopeasti ja tämä ei ole minulla ollut vielä vuottakaan. No enhän miä saanu koko hemmetin korua pois min kitusista! Aika vaan juoksi ja lopulta iski paniikki, raivo ja viimenään itku. Onneksi pelastava isoveli riensi jälleen hätiin, vei minut töihin ja nyppäsi murheenkryyni lävistyksenkin pois. Ja taistelun jälkeen sain sen itse iltapäivällä takaisin.

Itse työpäivä oli täyttä kaaosta ja mateli silti etanan tahdilla, en edes käsitä miten se on mahdollista. Se oli yksinkertaisesti ihan kamalaa. En osaa mitään ja silti sanotaan että voisit olla vielä vähän nopeampi. Sata asiaa tuli jo heti ekan päivän aikana ja varmaan puolet pitäisi sitten muistaa tänään.

Menen tänään neljäksi töihin ja aion ajastaa tämän postauksen ilmestymään joskus illalla kun minä porskutan iloisena töissä.

Onneksi mulla on neljä kuukautta aikaa lähteä tuolta helvettiin koska vaan. Ehkäpä se työ alkaa maittaa kun hommat alkaa sujua. Jos alkaa.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä, kyl se siitä lähtee !:)<3 tiiän tasan ton tunteen ku jokapuolelta painostetaan ja pitäs olla valmis hyppäämää suoraa liikkuvaan junaan, mut kyl asiakkaat ja työkaveritkii ymmärtää et on vasta harjoittelija:) ja kyl jokain työpäivä alkaa tuntumaa edellistä helpommalta, ku alkaa löytää ne rutiinit :) ootko siä paistossa vai kassalla nyt aluksi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se nyt kolmen päivän jälkeen on alkanu jo helpottaa, oli tosiaan kun ois hypänny liikkuvaan junaan eikä tienny yhtään mihin se on edes menossa! :D Keittiössä oon ollu nyt :)

      Poista